Yöjuttu 4/1986: Nelikätinen paholainen

Takakansi: Ei takakansiesittelyä, teksti poimittu edellisestä lehdestä.

Stan Willardin mielestä on ehdottoman varmaa, että Apinajumalalla on hallussaan maagisia voimia. Siksi hän lähtee tutkimusretkelle Sri Lankan viidakoihin ja aikoo palata vasta saatuaan voiton tuosta epäjumalasta, jota sanotaan myös Nelikätiseksi paholaiseksi. Monien vaiheiden ja pitkän odotuksen jälkeen Stan pääsee katsomaan Apinajumalaa silmästä silmään…

Arvio: Omahyväinen brittimiljonääri etsii Sri Lankan viidakosta apinademoni Shogg-Ra’n ja kuljettaa sen Lontooseen, eikä aikaakaan, kun helvetti pääsee valloilleen. Ystävämme John, Suko ja Bill Conolly käyvät kamppailuun hirviötä vastaan. Lisäongelmia heille aiheuttavat tämän tappamat henkilöt, ne kun palaavat pian takaisin elävien kirjoihin ja ryhtyvät Shogg-Ra’n palvelijoiksi.

Umpisurkean vampyyriseikkailun jälkeen ilmestynyt Nelikätinen paholainen palauttaa taas uskon Yöjuttuihin: turboahdettu tarina painaa kaasu pohjassa alusta loppuun vailla varikkopysähdyksiä. Tuskin kukaan ehtii vetää henkeä, kun vanha viidakkomagia ottaa haltuunsa lontoolaisen herrakerhon ja alkaa säälimättä harventaa sen henkilökuntaa. Loppuhuipentuma on silti totutun laimea, vaikka sisältääkin yhden Johnin pahimmista takaiskuista. Glenda Perkins ottaa ainakin hetkellisesti paikkansa naisasioissa vastoinkäymisiä kokeneen Sinclairin vierellä ja lopussa kaksikon välillä on ennenkokematonta intohimoa. Alkuperäisessä kansikuvassa on yritystä, kotimaisessa versiossa ei niinkään.

Lainaus: Riistäydyin äkkiä vapaaksi, mutta samalla hetkellä talonmies käännähti ympäri.

Nyt hänen muutkin ruumiinosansa alkoivat irrota vartalosta. Ensiksi irtosi oikea jalka reittä myöten. Se kävi niin hitaasti, että ehdin nähdä koko tapahtuman alusta asti ja kuinka jalka lopulta kellahti sivuun.

Toinenkaan jalka ei enää pysynyt kiinni ruumiissa, vaan irtosi omille teilleen.

Vain vartalo ja pää leijailivat enää edessäni. Jos pääkin irtoaisi erilleen, niin…

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Satan mit vier Armen (GJS Nr. 224)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.4.1986

Hinta: 9,50 mk

Yöjuttu 7A/1985: Öljyhirviö

Takakansi: Suurhälytys!
Helvetti ryöstäytyi hetkessä valloilleen. Sireenit ulvoivat valittaen ja herättivät sikeimmänkin nukkujan unestaan. Korviahuumaava ulina täytti pitkät käytävät ja ääni levisi kaikkialle Scotland Yardin jättiläisrakennukseen.
Talossa ei ollut yhtään virkailijaa, joka ei olisi säikähtänyt äkillistä ääntä. Minultakin putosi kuulakärkikynä hyppysistäni ulvonnan kuullessani.
Suko, joka istui minua vastapäätä, ponnahti tuolistaan kuin kumiukko. Hän tunsi hätäsuunnitelmat, mutta ei ollut kokenut niitä koskaan käytännössä. Minä itsekin olin ollut mukana vain kerran. Silloin me olimme joutuneet irrottamaan kaikki käytettävissä olevat voimat taisteluun terroristeja vastaan…
Hyvät kauhujen ystävät, tämä Yöjuttu kertoo, kuinka aaveidenmetsästäjä John Sinclair joutuu taisteluun uutta hirmuista uhkaa vastaan. Vastustajan nimi on ÖLJYHIRVIÖ…

Arvio: Siinä vaiheessa kun pahuus kumpuaa maaperästä, muodostuu sen rikkauksista ja on suurena uhkana koko sivistyneelle maailmalle, voi demonien pahin vastustajakin joutua ymmälleen. Näin käy John Sinclairille ja hänen ystävälleen Sukolle, jotka saavat vastaansa mustaa kultaa hallinnoivan demonin, El-Chaddin. Ihmisten välinpitämättömyyteen ja ahneuteen kyllästyneen pirulaisen käskyläiset aiheuttavat pahaa tuhoa niin Lontoossa kuin Lähi-Idän öljykentilläkin, jossa ystäviemme henki on hiuskarvan varassa useammin kuin kerran.

Kekseliäs juoni, eksoottinen ympäristö ja värikkäät käänteet siivittävät Öljyhirviön tarinaa reippaasti ja rattoisasti eteenpäin aina loppuhuipentumaan asti. Vaikea ja vaativa kamppailu pahaa vastaan huipentuu poraustornien varjoissa, jossa John kaivaa viime hetkellään taskustaan voittamattoman aseen ja pyyhkäisee mustan kullan demonin pois maan päältä. Kliimaksi on muuhun toimintaan verrattuna keskiverto, joskaan aivan pahimmasta rimanalituksesta ei voi puhua. Kansikuva on Tappajakalojen (12/1984) tavoin elokuvasta The Devil’s Rain (1975), eikä sillä ole mitään yhtymäkohtaa lehden tarinaan, vaikka kieltämättä komea onkin. Mainittakoon vielä, että erikoisnumeron kylkiäisinä tuli myös vaatimaton Yöjuttu-juliste, lisäksi lehdessä alkoi ”pääsykoekilpailu” tulevaan Yöjuttu-klubiin.

Lainaus: El-Chadd näyttäytyi!
Hän tuli esiin yhdessä vartioimansa aarteen kanssa.
Jättiläismäinen öljylähde suihkusi korviahuumaavalla jylinällä korkeuksiin ja aiheutti hirvittäviä sivuvaikutuksia. Öljy oli kuin paksu, sinimusta seinä.
Taivas tummeni entisestään ja ilman täytti korviahuumaava sihinä, sähinä ja jylinä, joka hukutti ihmisten huudot alleen.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Das Ölmonster (GJS Nr. 215)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 16.7.1985
Hinta: 9,90 mk

Yöjuttu 6/1985: Lontoon ruumisvankkurit

Takakansi: Ei takakansiesittelyä, sillä sen paikalla on mainos ”mystistä jännitystä” tarjoavasta Yöjuttu-paidasta.

Arvio: Ne ilmestyivät Lontoon kaduille kuin toisesta ulottuvuudesta, josta ne itse asiassa olivatkin. Mafiapomo Logan Costello oli pyytänyt ystäväänsä Solo Morassoa alias Tohtori Kuolemaa auttamaan häntä epämiellyttävien kilpailijoiden raivaamisessa pois tieltä. Paikalle saapui hirvittävä Xorron raadonsyöjäystävineen, mikä tarkoitti teurastusta Lontoon alamaailmassa – Xorronin käsittelystä kun ei elävänä selviä.

Lennokas ja suoraviivainen tarina on silkkaa hurmehenkeä alusta loppuun. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin kuin pikajuna, eikä turhanpäiväistä jaarittelua ole nimeksikään. Xorronin läsnäolo ei tosin ole jännittävyyttä ajatellen kaikkein kiinnostavinta, onhan jo todettu, ettei superdemonin tappaminen ole ystäviemme aseilla edes mahdollista. Siitä huolimatta Lontoon ruumisvankkurit on viihdyttävä lukupaketti. Erikoisuutena mainittakoon, että alkuperäistä kansikuvaa käytettiin vasta Yöjutun numerossa 3/1989 eli Liikkuva ruumisarkku.

Lainaus: Jason Frogg oli aivan liian lihava ja kömpelö ponnahtaakseen tuolistaan riittävän nopeasti. Hän tunsi sirpaleitten satavan selkäänsä, veti kasvoilleen tuskaisen ilmeen ja hapuili revolveria.
Mutta Xorronia ei voitu pysäyttää tavallisella revolverilla, sillä se oli voittamaton hirviö, joka janosi verta ja ihmishenkiä. Se kömpi sisään särjetystä ikkunasta ja ennen kuin Frogg ehti kääntyä ja vakauttaa kätensä ampuma-asentoon, hirviö oli jo toiminut. Se huitaisi gangsteripomoa molemmin nyrkein, jotka olivat kovat kuin kivi. Ylipainoinen Jason Frogg vavahti, hänen suunsa vääntyi tuskaiseen irvistykseen ja silmänräpäyksen kuluttua hän keikahti tuolilta.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Leichenkutsche von London (GJS Nr. 214)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1985
Hinta: 8,60 mk

Yöjuttu 8/1984: Kauhujen rock

Takakansi: Suurten vanhusten aikaansaannokset voivat vaipua unohduksiin, mutta eivät koskaan tuhoutua. Niillä on aikaa odottaa, sillä vuosisadat eivät merkitse niille mitään. Musta magia säilyy.

Se jatkaa uinumistaan ulottuvuuksien syvyyksissä tai merenpohjan tutkimattomissa sopukoissa.

Aikanaan se kuitenkin herätetään eloon. Hirmutöiden muisto palaa silloin mieliin ja syntyy sekasorto. Aivan kuten KAUHUJEN ROCKISSA…

 Arvio: Niitä oli neljä. Ne olivat Suurten vanhusten palvelijoita ja muodostaneet rock-yhtye ”Kauhukoneen”, jonka järjestämän suurkonsertin tarkoituksena oli uhrata mahdollisimman monta katsojaa muinaisille demoneille. Niiden epäonneksi konserttiin saapui Jane Collins ja tämän vanavedessä pian myös John Sinclair ystävänsä Sukon kanssa. Mustaveristen suunnitelmat eivät siis toteutuneet suunnitelmien mukaan, mutta siitä huolimatta ”Kauhukone” järjesti shown, joka ei hevin unohdu.

Kauhujen rock on suoraviivainen jännitysrymistely, joka alkaa tunnelmallisesti, mutta päättyy perin lepsusti. Erikoisuutena mainitaan Kuolleiden kaivo, minuutin ajan avoinna oleva pohjaton kuilu, joka toimii ulottuvuuksien välisenä porttina kadonneena pidettyyn Ruumiskaupunkiin. Sen kautta ihmiset aiotaan tunkea Atlantiksen pahojen henkien ravinnoksi. Ideaa hyödynnetään oivasti, mutta muilta osin tarina kuuluu helposti unohdettavien Yökkäreiden joukkoon – siitäkin huolimatta, että vanha suosikkini KISS mainitaan mielipuolista menoa esittävänä yhtyeenä.

Lainaus: Kun paholainen hengittää ja avaa helvetin voimin merenpohjan, niin ettei veden valtakaan pysty vastustamaan hehkuvan kuumaa laavaa, joka syöksyy ylös kuin jättiläismäisestä kidasta, niin paetkaa! Paetkaa henkenne edestä, olittepa silloin maalla, vedessä tai ilmassa, sillä helvetin henkäys tappaa teidät.

Näin kuului vanha espanjalainen sanonta. Ja kaikki Costa del Solin kalastajat tunsivat sen. Siitä tosin puhuttiin erittäin harvoin, mutta se oli kuitenkin mielessä. Kun veneet lähtivät Almerian lahdelle, moni nuorempikin kalastaja ajatteli vanhoja varoituksia.

Niitä ei lausuttu koskaan turhaan, sillä niissä oli totuuden siemen. Oli öitä, joina vanhat kalastajat kieltäytyivät lähtemästä merelle.

Nyt oli yksi sellainen yö.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Horror-Rock (GJS Nr. 204)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.8.1984

Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 7B/1984: Keskiyö hirsipuuvuorella

Takakansi: Demoneillakin on kerran ollut oma syntymänsä.
Niin myös Izzillä, jättiläismadolla ja Suurten vanhusten palvelijalla. Se luotiin yhdessä Apepin kanssa, ja molemmat syntyivät syvällä maan povessa.
Kun tohtori Kuolema surmasi Apepin, Izzi palasi takaisin synnyinpaikkaansa. Paikan nimi oli Hirsipuuvuori…

Arvio: Maailman eri kolkissa ja katastrofialueilla kiertänyt toimittaja Ty Everett saapuu Korsikaan auttamaan erästä perhettä heidän tyttärensä vapauttamiseksi kidnappaajien kynsistä. Everettin tapaaminen roistojoukon kanssa muuttuu painajaiseksi, kun yön hiljaisuudessa paikalle saapuu oudosti käyttäytyvä, matoja kuhiseva mies, joka tavoittelee toimittajan henkeä. Ei aikaakaan, kun John, Suko ja Bill Connolly matkustavat Korsikalle tutkimaan tapausta, sillä ystävämme epäilevät tapahtumalla olevan jotain tekemistä suuren Izzin kanssa.

Kolmeosaisen helvettiseikkailun jälkeen on taas mukavaa palata tämänkaltaisen, tiiviin ja toiminnantäyteisen tarinan pariin, jossa painetaan kaasu pohjassa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Erittäin tunnelmallinen ja jäntevä tarina lukeutuu ilmestymisvuotensa parhaimmistoon ja etenkin maantierosvo Marcelin ja hänen seuranaan olevan, kidnapatun Coletten pakomatka yöllisessä vuoristossa huokuu lähes painajaismaista tunnelmaa. Kokonaisuus pysyy hyvin koossa loppuun asti, eikä lopputulosta heikennä lainkaan se, että itse helvetinmato pysyttelee taka-alalla osallistumatta tapahtumiin.

Lainaus: Colette!
Carru nauroi kääntäessään lamppuaan. Sen valonsäde siirtyi luolan aukon suuntaan, ja Marcel näki, miksi Colette oli huutanut.
Kolme hirviötä piti hänestä kiinni.
Kolme inhottavaa hirviötä, joilla oli madon pää ja ihmisen vartalo. Lapsella ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä otusten ruuvipihtimäisten kourien puristuksesta.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Um Mitternacht am Galgenberg (GJS Nr. 203)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1984
Hinta: 7,90 mk

Yöjuttu 3/1984: Kuolemanlabyrintti

Takakansi: John Sinclair oli matkalla toiseen ulottuvuuteen! Hän ajelehti aikojen välillä ja ajatteli menneisyyttä. Hän ei ollut missään. Teräksenkovat kädet tempoivat häntä eteenpäin.
Värilliset putoukset syöksyivät häntä vastaan, hän kuuli hirveää pauhinaa, huutoa ja parkua.
Hän ei ollut enää kaukanakaan ASMODINAN KUOLEMANLABYRINTISTA…

Arvio: Glenda Perkinsin pelastamista miettinyt John putoaa ensin Kummituksen valtakuntaan ja sieltä vielä Asmodinan kuolemanlabyrinttiin, satojen kauhujen tyyssijaan, jota asuttavat helvetin kaikkein painajaismaisimmat olennot, kaamot. Hengenvaarallinen labyrintti on koitua Johnin ja Glendan kohtaloksi, sillä kaikkien vastoinkäymisten lisäksi sinne saapuu myös helvetinkäärme Apep.

Muistikuvani Kuolemanlabyrintistä olivat olemattomat, mutta se nykäisi vastustamattomasti mukaansa heti ensimmäisiltä riveiltä. Ripeästi etenevä juoni kaikkine käänteineen ja toinen toistaan mielikuvituksellisimpine kauhuolentoineen pitää lukijan tiukasti otteessaan. Toimintaa riittää lähes joka sivulle, joskin loppuhuipentuma on tälläkin kertaa jotenkin latistava ja yksinkertainen. Siitä huolimatta Kuolemanlabyrintti jatkaa alkuvuoden korkeaa tasoa ollen kirjoittajansa kekseliäimpiä luomuksia, eikä vähiten asujaimistonsa ansiosta.

Lainaus: Täällä majailivat eliöt, joita mitkään sanat eivät pysty kuvaamaan, painajaisolennot, joita moni mielenvikainen taiteilija on yrittänyt kuvata tauluissaan ja joutunut naurunalaiseksi.
Näistä valtakunnista olivat kotoisin kauhu, pelko, kammo ja mielipuolisuus.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Asmodinas Todeslabyrinth (GJS Nr. 198)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1984
Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 6/1983: Avaruuden paholaiset

Takakansi: Avaruuden paholaiset seuraavat kenenkään huomaamatta kahden astronautin mukana avaruuteen. Kokeneet avaruuslentäjät Bernie ja Jake huolestuvat, kun laite toisensa jälkeen lakkaa toimimasta. – Tämä on pahojen henkien työtä, Jake sanoo puoliksi leikillään. Ja leikki osoittautuu todeksi. Katastrofi pääsee valloilleen…

Arvio: Julkaistuja Yöjuttuja varhaisemmasta ajasta alkava tarina esittelee Kultaisen samurain ja Emma-Hoon, jigokun eli Helvetin valtiaan. Esinäytöksen jälkeen siirrytään nykyhetkeen, jossa amerikkalaisen avaruusaseman turvallisuusmiesten vuosikymmeniä aiemmin tekemät ajattelemattomuudet saattavat koko ihmiskunnan vaaraan.

Muistikuvani Avaruuden paholaisista olivat erittäin hatarat, lähes olemattomat. Siksi yllätyinkin ensi alkuun positiivisesti, koska Cape Canaveralin, Evergladesin, avaruuslentojen ja muinaisen mytologian maailmoihin sijoittuva juoni on idealtaan mainio ja kerronnaltaan vauhdikas. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan kovin jännittävä. Kultaisen samurain kirous ei pääse missään vaiheessa oikein oikeuksiinsa ja vaikka hopealuodein varustetusta Beretasta ei olekaan ystävillemme apua, selviävät he vihollisistaan liiankin helposti. Lopputuloksena on keskinkertainen kauhistelu.

Lainaus: Helvetin valtias Emma-Hoo raivosi. Hän tahtoi saada puolelleen kaksi palvelijaa, Tokatan ja Kultaisen samurain. Mutta vain toinen tahtoi ryhtyä hänen palvelijakseen. Emma-Hoo haastoi Kultaisen samurain taisteluun. Hän sylki kidastaan tulisia kiviä ja sinkosi ne päin vastustajaansa. Kultainen samurai vain nauroi ja iski miekallaan kivet kappaleiksi, ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa häntä.
- Toinen meistä on liikaa! hän huusi. – Tuhoan Tokatan vielä jonakin päivänä, Emma Hoo!
Sen sanottuaan hän katosi. Tämä kaikki tapahtui jo kauan ennen ajanlaskumme alkua kauhun ulottuvuuksissa…

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Dämonen im Raketencamp (GJS Nr. 189)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1983
Hinta: 6,70 mk

Yöjuttu 4/1983: Mannekiinien murhaava katse

Takakansi: Ihailijat pitivät näitä neljää mannekiinia maailman kauneimpina tyttöinä. Ranskalaiset tiedotusvälineet ylistivät kilvan heitä. Koska lehdet verhosivat juttunsa tietyllä salaperäisyydellä, asioista kiinnostuneiden ihmisten uteliaisuus kasvoi entisestään.
Pariisin muotikatselmus avattiin valtavan yleisöjoukon läsnäollessa. Mutta kaikki eivät olleet tulleet katsomaan pelkästään muotikuninkaiden uusimpia luomuksia. He halusivat nähdä myös nuo paljonpuhutut mannekiinit ilmielävinä…

Arvio: Johnin ja Sukon paluumatka Los Angelesista suuntautuu Lontoon sijaan Pariisiin, jonne Sheila Connolly, Jane Perkins ja Shao ovat saapuneet ihailemaan vuoden merkittävintä muotinäytöstä. Kukaan ei osaa kuitenkaan aavistaa, että catwalkille astelevat kauniit neidot on vain hetkeä aiemmin liitetty Murhaliigan jäseniksi.

Siellä missä on Lady X, siellä on myös toimintaa. John Sinclairin perivihollinen on päättänyt laittaa seuralaistensa avulla Pariisin sekaisin ja ensimmäinen uhri saadaankin jo ensimmäisellä sivulla. Toimintaa on ripoteltu tasaiseksi virraksi, mutta hieman yllättäen loppu jää todelliseen cliffhangeriin ja tarina jatkuu seuraavaan numeroon. Kirjoitusvirheitä on turhan paljon, eikä kansikuvakaan ole paras mahdollinen, vaikka Veriuruista parannetaankin. Hirviögalleriaan liittyy lopultakin myös Tokata, Saatanan samurai.

Lainaus: Scott ravisti päätään. - Koska te ette pysty käyttämään häntä hyväksenne, minun oli tapettava hänet! Samalla hän heitti jäätävän silmäyksen hirviöihin, jotka seisoivat vierekkäin kuin pyhäkoulutytöt, eivätkä pystyneet vastaamaan sanallakaan Lady X:n moitteisiin. – Kenraaliharjoitus epäonnistui! Pamela Scott jatkoi, – mutta ensi-ilta tulee onnistumaan, vannon sen. Pariisi on kohta meidän!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Mannequins mit Mörderaugen (GJS Nr. 187)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1983
Hinta: 6,70 mk

Yöjuttu 2/1983: Kuoleman sanansaattajat

Takakansi: Kara tunsi mustan magian voimien riepottelevan häntä rajun tuulenpuuskan tavoin. Hento, mutta voimakas käsi tarttui määrätietoisesti kultaisen miekan kahvaan. Ajatuksen nopeudella hän tempasi aseen esiin ja heilautti sitä kaaressa, kärjen osoittaessa keskelle magian ydintä, joka ei kuitenkaan kuulunut tänne, liekehtivien kivien keskelle.
Ase tähtäsi tulipunaisten hiusten kehystämiin kasvoihin joiden iho oli kuin kylmää marmoria ja otsaan, josta kasvoi kaksi pirunsarvea. Se oli Asmodina, paholaisen tytär. – Aiotko sinä tappaa minut? Asmodina ivasi.
Kara, Atlantiksen tytär tuijotti Asmodinaa silmät salamoiden. – Toivoisinpa voivani tehdä sen…

Arvio: Kara ja Myxin saavat tietää, että ensin mainitun kauan kaipaama maaginen heiluri on Los Angelesissa majaa pitävien Kuoleman sanansaattajien hallussa. Karan ja Myxinin epäonneksi sanansaattajat ovat ryhtyneet etsiviksi ja nauttivat vaarallisten roistojen listijöinä kaupunkilaisten suurta suosiota. Etsiväsankareiden kimppuun ei siis noin vain käydäkään, joten ystävämme pyytävät Johnin ja Sukon mukaan ratkaisemaan tilanteen.

Murhamiesten lisäksi ryhmällä on toinenkin ongelma. Helvetinmato ja epäjumala Izzi on tekemässä paluuta maan päälle ja Kuoleman sanansaattajat ovat onnistuneet värväämään joukkoonsa kymmeniä suurkaupungin asukkaita, jotka ovat Izzin puolesta valmiit vaikka veritekoihin. Toiminnantäyteinen loppuhuipentuma käydään kaupungin suurimmalla baseballstadionilla.

Tässä tarinassa ei turhia jaaritella, vaan tilanteet vyöryvät lukijan eteen hyökyaallon lailla. Demoniosasto maahisineen ja helvetinmatoineen on runsas ja sopivan monipuolinen, etenkin kun myös Asmodina valjastetaan leikkiin mukaan. Maaginen heiluri ja Desteron miekka ovat muutakin kuin rekvisiittaa, eivätkä pääpahikset kuole pelkkään ristin vilauttamiseen. Viihdyttävä ja napakka lukupaketti on täyskäännös mielikuvituksettomaan edellisnumeroon. Alkuperäinen suomalaiskansi on koko sarjan hienoimpia. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 9/1992.

Lainaus: Hän saapui. Reiästä tuli esiin valtavan suuren madon pää, jossa kaksi silmää kiilui tulipunaisena kuin kekäleet. Hetkessä se oli kohonnut muutaman metrin korkeuteen ja alkoi huojua edestakaisin kuin jättiläismäinen heiluri.
Sumusta huolimatta kykenin näkemään Izzin ihon, koska makasin aivan lähellä. Se näytti hilseilevältä, mutta kuitenkin samanaikaisesti läpinäkyvältä. Ohuet punaiset juonteet kulkivat sen pinnan alla kuin verisuonet ylhäältä alas saakka. Izzi kasvoi yhä.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Totenpriester (GJS Nr. 185)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1983
Hinta: 6,70 mk

Yöjuttu 2/1982: Aaveratsastajat

Takakansi: He ilmaantuivat näkyviin kuin tyhjästä. He olivat kammottavia hahmoja, jotka pystyivät muuttelemaan ruumiillistuneita muotojaan tahtonsa mukaan…

Arvio: Monte Terranon entisellä apotilla, Don Alvarezilla, on kalavelkoja maksettavana Johnille ja Sukolle, jotka ovat toimittaneet hänet kolme vuotta aikaisemmin mielisairaalaan. Hän saa apua vanhoilta liittolaisiltaan, mahtavilta arkkidemoneilta, joiden suojelemat aaveratsastajat palaavat maan päälle kylvämään kauhua. Ratkaiseva yhteydenotto käydään St. Patrickin luostarissa Skotlannissa ja myös Johnin hopealuodit valava isä Ignatius joutuu hengenvaaraan.

John joutuu ohimennen ottamaan yhteen myös pankkiirina menestyneen, entisen Atlantiksen demonin Saranan kanssa ja saa hengenvaarallisessa tilanteessa paljon kaipaamaansa apua Myxiniltä ja tämän seuralaiselta Karalta. Kuoleman valtakunnan kaunotar pelastaa Johnin tukalasta tilanteesta, vaikka onkin näennäisesti pelaamassa tilannetta Saranan pussiin.

Aaveratsastajien kieli on miellyttävämpää ja hiotumpaa, lauseet pidempiä ja paremmin jäsenneltyjä kuin Kauhujen yössä. Myös demoneja vastaan käydyt taistelut ovat intensiivisempiä, joten lopputulos on huomattavasti edellisosaa parempi. Plussaa tyylikkäästä ja jotenkin sopivan pahaenteisestä kannesta.

Lainaus: Osa seinästä romahti kasaan kuin pommin räjäyttämänä. AEBAa ei pystynyt pidättämään mikään. Oriit tunkeutuivat muurien läpi, valtavat, noenmustat ratsut. Niiden selässä istuivat ratsastajat, keihäin aseistautuneet, irvistävät luurangot, mustat kuin yö. Mustat viitat hulmusivat tuulessa. Ratsut loikkasivat raunioitten yli, liekkejä ja savua kohosi kivikasoista, todellinen helvetti oli puhjennut kauhusta laajentunein silmin tuijottavan Carloksen ympärille.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Rache der Horror-Reiter (GJS TB Nr. 6)
Suomentanut: Kari Nenonen
Kustantaja: Kirjapaino Oy Kanta, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1982
Hinta: 6,20 mk