perjantai 29. syyskuuta 2017

Yöjuttu 5/1983: Kauhuretki kauneusfarmille

Takakansi: Muotinäytöksestä oli pitänyt tulla suurten muotitalojen ensimmäinen yhteisesiintyminen huippuluokan mannekiineineen, mutta murhanhimoiset mannekiinit muuttivat kaiken täydeksi sekasorroksi. Tilanne jatkuu ja tapahtumat siirtyvät ”ikuisen nuoruuden lähteille”. Siitä tuleekin John Sinclairille k a u h u r e t k i  k a u n e u s f a r m i l l e …

Arvio: Todelliseen pinteeseen edellisnumeron lopussa jäänyt John pelastautuu onnekkaan sattuman kautta ja saa nähdä, kun Lady X muuttuu tavallisesta kuolevaisesta vampyyriksi. Yllättävää tilannetta ei auta jäädä miettimään, sillä terroristikaunotar pääsee kolmen jäljellä olevan mannekiinin kanssa pakosalle Sheila, Shao ja Jane vankeinaan. Johnin ja Sukon onneksi mannekiinit ovat taistelutantereeksi muuttuneen muotinäytöksen alussa maininneet määränpäänsä. Ystäviemme tie vie Pariisin pohjoisella esikaupunkivyöhykkeellä sijaitsevaan Clichyyn, jossa muuan tiedemies on kehittänyt keinotekoisesti valmistettua vampyyrinverta pilleriin pakattuna. Näin Vampiro-del-marin haaveilema vampyyriarmeija on taas kerran askeleen lähempänä toteutumista.

Älyvapaa juoni ei poista tosiasiaa, että Kauhuretki kauneusfarmille on napakka ja tapahtumiltaan hyvin pohjustettu kokonaisuus. Alun pakollisen, edellisnumerosta alkaneen toimintajakson jälkeen vedetään kunnolla henkeä ennen kolmekymmensivuista toimintajaksoa – siitä on tosin taas kerran todettava, että kirjoittajan tapa vetää loppuhuipentuma yliluonnollisten apuvälineiden avulla latteaksi alkaa jo puuduttaa. Demonisoituneet mannekiinit hylätään lukijan pettymykseksi lähes täysin, vaikka heidän avullaan tapahtumia olisi voitu värittää vaikka kuinka.

Lainaus: Hänen kotimaansa oli Japani, jonka maaperässä hän oli maannut vuosisatoja. Hän oli helvetin suosikki ja kammottava olento, jonka tohtori Kuolema oli muistanut ja nostanut ylös syvästä tulivuorihaudasta. Hänen palatessaan pääsi helvetti valloilleen. Tulivuori alkoi sylkeä tulta ja kuumaa laavaa, joka pelotti ja hautasi alleen kaiken, mikä sattui sen tielle. Ihmiset pakenivat, ja ne jotka olivat uskoneet vanhoihin satuihin ja legendoihin, totesivat olleensa valitettavan oikeassa.
Hän saapui. Tokata, Saatanan samurai oli palannut maan päälle vahvistamaan murhaliigan hirvittävää joukkoa.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Horrortrip zur Schönheitsfarm (GJS Nr. 188)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1983
Hinta: 6,70 mk

maanantai 25. syyskuuta 2017

Yöjuttu 4/1983: Mannekiinien murhaava katse

Takakansi: Ihailijat pitivät näitä neljää mannekiinia maailman kauneimpina tyttöinä. Ranskalaiset tiedotusvälineet ylistivät kilvan heitä. Koska lehdet verhosivat juttunsa tietyllä salaperäisyydellä, asioista kiinnostuneiden ihmisten uteliaisuus kasvoi entisestään.
Pariisin muotikatselmus avattiin valtavan yleisöjoukon läsnäollessa. Mutta kaikki eivät olleet tulleet katsomaan pelkästään muotikuninkaiden uusimpia luomuksia. He halusivat nähdä myös nuo paljonpuhutut mannekiinit ilmielävinä…

Arvio: Johnin ja Sukon paluumatka Los Angelesista suuntautuu Lontoon sijaan Pariisiin, jonne Sheila Connolly, Jane Perkins ja Shao ovat saapuneet ihailemaan vuoden merkittävintä muotinäytöstä. Kukaan ei osaa kuitenkaan aavistaa, että catwalkille astelevat kauniit neidot on vain hetkeä aiemmin liitetty Murhaliigan jäseniksi.

Siellä missä on Lady X, siellä on myös toimintaa. John Sinclairin perivihollinen on päättänyt laittaa seuralaistensa avulla Pariisin sekaisin ja ensimmäinen uhri saadaankin jo ensimmäisellä sivulla. Toimintaa on ripoteltu tasaiseksi virraksi, mutta hieman yllättäen loppu jää todelliseen cliffhangeriin ja tarina jatkuu seuraavaan numeroon. Kirjoitusvirheitä on turhan paljon, eikä kansikuvakaan ole paras mahdollinen, vaikka Veriuruista parannetaankin. Hirviögalleriaan liittyy lopultakin myös Tokata, Saatanan samurai.

Lainaus: Scott ravisti päätään. - Koska te ette pysty käyttämään häntä hyväksenne, minun oli tapettava hänet! Samalla hän heitti jäätävän silmäyksen hirviöihin, jotka seisoivat vierekkäin kuin pyhäkoulutytöt, eivätkä pystyneet vastaamaan sanallakaan Lady X:n moitteisiin. – Kenraaliharjoitus epäonnistui! Pamela Scott jatkoi, – mutta ensi-ilta tulee onnistumaan, vannon sen. Pariisi on kohta meidän!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Mannequins mit Mörderaugen (GJS Nr. 187)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1983
Hinta: 6,70 mk

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Yöjuttu 3/1983: Veriurut

Takakansi: Asmodis oli toistaiseksi pysytellyt taka-alalla ja lähettänyt muut tekemään tihutyöt puolestaan. Emme olleet milloinkaan joutuneet katsomaan toisiamme silmästä silmään enkä uskonut niin enää tapahtuvankaan. Polkumme kulkivat kuitenkin ristiin, kun ryhdyin etsimään Veriurkuja. Löysin ne, mutta samalla kohtasin myös hänet!
Edessäni seisoi Asmodis koko pirullisessa persoonassaan. Jättiläismäisessä luolassa alkoi armoton kamppailu…

Arvio: John ja Suko ovat saaneet ratkaistua Kuoleman sanansaattajien tapauksen ja aikeissa palata Los Angelesista Lontooseen, mutta sakea hernerokkasumu estää heidän lähtönsä. Niinpä ystävyksemme päättävät suunnata San Franciscoon, mutta pysähtyvät matkalla Pine Bluffin pikkukaupunkiin, missä mikään ei ole sitä miltä näyttää. Matkaseurakseen he ovat saaneet suomalaisen Kaarina Laineen, joka on reppumatkalla kohti Kanadaa.

Kaikkien aikojen parhaimpiin Yöjuttu-tarinoihin lukeutuva Veriurut on toiminnantäyteinen ja infernaalisen loppuhuipentuman sisältävä jännäri, jossa arkkienkelitkin puuttuvat tapahtumien kulkuun. Elävien kuolleiden hallitsema kylä, hernerokkasumu, kaiken vaippaansa kietova pimeys ja verellä käyvät, paholaisen hallussa olevat urut muodostavat mielikuvituksellisen rikkaan kokonaisuuden. Tällä kertaa kirjoittaja on ollut huolellinen tekemisissään, eikä minkään juonenkäänteen kohdalla sorruta halpahintaisiin ratkaisuihin. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 10/1992.

Lainaus: Munkit olivat yrittäneet hävittää urkujen vaikutuksen sulkemalla ne kallioluolaan.
Nyt kalliotemppelin sisäänkäynti oli jälleen auki ja urkuja voitiin soittaa uhrien veren voimalla.
Ne olivat jättiläiskokoiset ja niiden pillit kohosivat paholaisen edessä huimaavaan korkeuteen kuin valtavat keihäät, jotka oli asetettu pystyyn kärki alaspäin. Pillit olivat väriltään sinertävät, toiset näyttivät vaaleammilta, toiset tummemmilta. Ilma-aukkojen yläpuolella näkyi selvästi ihmiskasvoja puisen pinnan läpi. Ne olivat kuuluneet ihmisille, jotka olivat joutuneet heittämään henkensä näiden Veriurkujen vuoksi. Heidät ja urut oli yhdistetty toisiinsa ikuisiksi ajoiksi.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Blutorgel (GJS Nr. 186)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1983
Hinta: 6,70 mk

perjantai 8. syyskuuta 2017

Yöjuttu 2/1983: Kuoleman sanansaattajat

Takakansi: Kara tunsi mustan magian voimien riepottelevan häntä rajun tuulenpuuskan tavoin. Hento, mutta voimakas käsi tarttui määrätietoisesti kultaisen miekan kahvaan. Ajatuksen nopeudella hän tempasi aseen esiin ja heilautti sitä kaaressa, kärjen osoittaessa keskelle magian ydintä, joka ei kuitenkaan kuulunut tänne, liekehtivien kivien keskelle.
Ase tähtäsi tulipunaisten hiusten kehystämiin kasvoihin joiden iho oli kuin kylmää marmoria ja otsaan, josta kasvoi kaksi pirunsarvea. Se oli Asmodina, paholaisen tytär. – Aiotko sinä tappaa minut? Asmodina ivasi.
Kara, Atlantiksen tytär tuijotti Asmodinaa silmät salamoiden. – Toivoisinpa voivani tehdä sen…

Arvio: Kara ja Myxin saavat tietää, että ensin mainitun kauan kaipaama maaginen heiluri on Los Angelesissa majaa pitävien Kuoleman sanansaattajien hallussa. Karan ja Myxinin epäonneksi sanansaattajat ovat ryhtyneet etsiviksi ja nauttivat vaarallisten roistojen listijöinä kaupunkilaisten suurta suosiota. Etsiväsankareiden kimppuun ei siis noin vain käydäkään, joten ystävämme pyytävät Johnin ja Sukon mukaan ratkaisemaan tilanteen.

Murhamiesten lisäksi ryhmällä on toinenkin ongelma. Helvetinmato ja epäjumala Izzi on tekemässä paluuta maan päälle ja Kuoleman sanansaattajat ovat onnistuneet värväämään joukkoonsa kymmeniä suurkaupungin asukkaita, jotka ovat Izzin puolesta valmiit vaikka veritekoihin. Toiminnantäyteinen loppuhuipentuma käydään kaupungin suurimmalla baseballstadionilla.

Tässä tarinassa ei turhia jaaritella, vaan tilanteet vyöryvät lukijan eteen hyökyaallon lailla. Demoniosasto maahisineen ja helvetinmatoineen on runsas ja sopivan monipuolinen, etenkin kun myös Asmodina valjastetaan leikkiin mukaan. Maaginen heiluri ja Desteron miekka ovat muutakin kuin rekvisiittaa, eivätkä pääpahikset kuole pelkkään ristin vilauttamiseen. Viihdyttävä ja napakka lukupaketti on täyskäännös mielikuvituksettomaan edellisnumeroon. Alkuperäinen suomalaiskansi on koko sarjan hienoimpia. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 9/1992.

Lainaus: Hän saapui. Reiästä tuli esiin valtavan suuren madon pää, jossa kaksi silmää kiilui tulipunaisena kuin kekäleet. Hetkessä se oli kohonnut muutaman metrin korkeuteen ja alkoi huojua edestakaisin kuin jättiläismäinen heiluri.
Sumusta huolimatta kykenin näkemään Izzin ihon, koska makasin aivan lähellä. Se näytti hilseilevältä, mutta kuitenkin samanaikaisesti läpinäkyvältä. Ohuet punaiset juonteet kulkivat sen pinnan alla kuin verisuonet ylhäältä alas saakka. Izzi kasvoi yhä.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Totenpriester (GJS Nr. 185)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1983
Hinta: 6,70 mk

lauantai 2. syyskuuta 2017

Yöjuttu 1/1983: Paholaistakin pahempi

Takakansi: Nimi: Jason Kongre. Ammatti: Fyysikko ja biologi. Vapautettu valtion virasta ihmisarvoa loukkaavien tutkimusmenetelmien takia!
Kongre ei jäänyt kuitenkaan lepäämään laakereillaan. Hän jatkoi ideansa kehittelyä erilaisin kokein ja tutkimuksin, kunnes saavutti pirullisen päämääränsä.
Jason Kongre loi risteytyksillään kammottavia mutantteja ja sopi näin ollen erinomaisesti yhteen tohtori Kuoleman ja tämän murhaliigan kanssa. Kongre oli mies vailla omaatuntoa. Hän oli paholaistakin pahempi…

Arvio: Mielipuoli tiedemies tekee sairaita ihmiskokeita talonsa alakerrassa sijaitsevassa laboratoriossa. Hän on saanut Murhaliigan kiinnostumaan tekemisistään ja paikalle lähetetyn Marvin Mondon on tarkoitus tarkistaa mahdollisen yhteistyökumppaninsa taidot. Ihmisampiaisen pako muuttaa kuitenkin suunnitelmia, sillä olio onnistuu vapauttamaan kymmenisen muuta Kongren luomusta, joten Lontoon kaduilla liikuskelee pian mutantteja vähän joka lähtöön. John Sinclair saapuu paikalle, mutta joutuu elämänsä pahimpaan satimeen.

Paholaistakin pahempi ei ole ajallisesti jatkoa Luurankolaivalle, sillä Bexhillin seikkailun jälkeen John ja Suko ovat jo ehtineet piipahtaa New Yorkissa, jossa he ovat yrittäneet pysäyttää Xorronin henkiinherättämisrituaalit. Tästä matkasta ei tosin taida olla muuta mainintaa kuin kavereiden jutustelussa, mikä on erityisen harmillista, koska ideansa osalta se vaikuttaa kiinnostavammalta kuin Kärpäsen (1958) tarinaa mutaatioidensa puolesta varioiva seikkailu. Heikkoakin heikomman loppukliimaksin sisältävä Paholaistakin pahempi pelastuu täydelliseltä unohdukselta ainoastaan hurjan jaksonsa ansiosta, jossa Johnin pää liitetään ampiaisen vartaloon. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 8/1992.

Lainaus: Mondo oli ymmärrettävästä syystä pahantuulinen. Hän itse oli äärimmäisen pikkutarkka tyyppi, jonka asiat olivat aina kunnossa viimeistä piirtoa myöten, mutta täällä meni jokin pieleen. Tämä Kongre suoritti uraauurtavia kokeita menestyksellisesti, hajoitti eläviä olentoja valokaaren avulla atomeiksi ja kokosi ne jälleen yhteen, mutta sitten joku naurettava puhelimen linjavika pystyi tuhoamaan koko hienon suunnitelman perinpohjaisesti. Sellainen oli anteeksiantamatonta huolimattomuutta!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Schlimmer als der Satan (GJS Nr. 184).
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.1.1983
Hinta: 6,70 mk