Yöjuttu 7A/1984: Tuo minulle Asmodinan pää

Takakansi: Hänen valtakuntansa oli yhtä julma kuin laajakin. Tänne sumun, kiusattujen demonisielujen, huutojen ja valitusten labyrinttiin ei tavallisesti kukaan ihminen uskaltautunut. Olkoonkin, että hän oli liittoutunut tämän valtakunnan hallitsijan kanssa.
Tohtori Kuolema oli sen tehnyt.
Hänen oli onnistunut vetää Kummitus omalle puolelleen taistelemaan Asmodinaa, paholaisen tytärtä vastaan. Näin karmivaa tilannetta ei ollut vielä koskaan aikaisemmin syntynyt. Ihmisdemoni tohtori Kuolema nousi helvetin alkuvoimia vastaan. Hän aikoi jopa kukistaa ne!

Arvio: Kolmas ja viimeinen osa helvettisaagasta huipentuu Tohtori Kuoleman ja Asmodinan väliseen yhteenottoon Kummituksen valtakunnassa. Eeppisen taistelun ympärille sijoitettu tarina on kaikesta huolimatta tylsä, sillä vaikka välienselvittely itsessään on mallikkaasti kirjoitettu, on kaikki muu sen ympäriltä karsittu minimiin. Kukaan ei jaksa lähestulkoon lehden mittaista kuvausta siitä, mitä kaikkea mustaveriset keksivät toistensa pään menoksi ja niinpä lopputulos tuntuu aivan yhdentekevältä.

Mielenkiintoisin osuus alkaa vastaa yhteenoton jälkeen, kun voittanut osapuoli ottaa kohteekseen varjoissa piileskelevän John Sinclairin. Yllättävä loppuratkaisu pelastaa kuitenkin sankarimme juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta tapa jolla se käy, on heikkoakin heikompi. Jos lopetukset eivät ole olleet Jason Darkin vahvinta osa-aluetta, niin kehumista ei ole kansikuvassakaan, sillä kun ei taaskaan ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Kolmeosainen helvettisaaga (Helvetin portilla, Kauhun keskipisteessä ja Tuo minulle Asmodinan pää) jää lopulta mieleen vain kunnianhimoisena, joskin hyvin tylsänä yrityksenä luoda suureellista kauhutarinaa. Yöjutun ensimmäinen erikoisnumero.

Lainaus: - Siinä oli ensimmäinen, Solo Morasso. Tuhoan kätyrisi yksitellen. Maa repeili jälleen monesta kohdasta ja ihmisen korkuiset laavapatsaat purskahtivat ylös repeämistä. – Kuka haluaa olla seuraava? Ilmoittakaa toki. Tehän menette hänen puolestaan vaikka tuleen…
Jälleen ivallista naurua.
Tohtori Kuoleman sisällä raivosi helvetti. Hänen ja Asmodinan välissä kuivuivat laavageysirit, joille hän ei voinut mitään. Hän näki vaa’an kallistuvan Asmodinan hyväksi. Hän oli seurannut järkyttyneenä Mondon kuolinkamppailua. Tosin hän ei surrut itse Mondoa, vaan sitä, mitä tämä olisi voinut vielä tehdä Murhaliigan hyväksi.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Bring mir den Kopf von Asmodina (GJS Nr. 202)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1984
Hinta: 7,90 mk

Yöjuttu 6/1984: Kauhun keskipisteessä

Takakansi: John Sinclairin oli onnistunut raottaa Helvetin porttia. Mikä häntä odottaisi sen takana?
Tilanteen pelottavuudesta huolimatta uteliaisuus voitti. Kysymykset piinasivat häntä. Näkisikö hän helvetintulen? Täydellisen kauhun?
John epäröi. Oikeastaan hän oli kestänyt matkan vieraaseen ulottuvuuteen hyvin sekä sielullisesti että ruumiillisesti. Miksi hän siis antaisi periksi vähän ennen päämääräänsä? John halusi taistella. Hän astui KAUHUN KESKIPISTEESEEN…

Arvio: Johnin matka helvetin kauhuihin alkoi edellisen numeron lopussa ja jatkuu täydellä vyörytyksellä heti ensimmäisistä riveistä alkaen. Paettuaan ikuisuuksien hirsipuusta hän suuntaa Asmodinan ja Asmodiksen kanssa kohti Tulimaata, jossa tohtori Kuolema lymyilee Murharyhmänsä kanssa. Ennen kuin joukko ehtii paikalle, suuruudenhullu tohtori on jo siirtynyt toiseen ulottuvuuteen, jossa hän odottaa hirviöidensä kanssa verivihollisiaan.

Tarina hyppii Johnin kamppailujen ja tohtori Kuoleman maailmanvalloitussuunnitelmien välimaastossa onnistuneesti, joskin ensin mainitun vaikeudet tuonpuoleisessa ovat huomattavasti jälkimmäisiä kiinnostavampia. Erikoista on sen sijaan se, ettei Johnin menettämästä hopeisesta rististä saada juurikaan lisäväriä tarinaan. Johnin hirsipuukoettelemukset ovat tämän numeron parasta antia. ”Helvetin kiertoajelutrilogia” huipentuu seuraavassa numerossa käytävään tohtori Kuoleman ja Asmodinan väliseen taisteluun, jossa panoksena on yhden helvetin ulottuvuuden herruus.

Lainaus: Minä roikuin hirsipuussa!
Kuinka Asmodis olikaan sanonut? Helvetti on monimuotoinen. Sitä voidaan verrata sipulin kerroksiin. Kun sipulista kuoritaan yksi kerros pois, kuorijaa odottaa jo seuraava yllätys. Aivan kuin kauhun keskipisteessäkin, sillä olin vastahakoinen käyttämään tästä paikasta nimeä helvetti.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Im Zentrum des Schreckens (GJS Nr. 201)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1984
Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 5/1984: Helvetin portilla

Takakansi: Hänen silmiensä katse oli kylmä kuin napajäätikkö. Se kertoi miehestä kaiken.
Ihmisten halveksunta, omistamisen halu, raakuus ja sanoinkuvaamaton tunteettomuus kuvastuivat siitä.
Ne, jotka tunsivat hänet, olivat tottuneet tähän katseeseen, eivätkä he muuta odottaneetkaan Solo Morasson kaltaiselta mieheltä, joka oli antanut itselleen nimen tohtori Kuolema. Hän oli ainutlaatuinen henkilö.
Hän oli ihmispaholainen!

Arvio: Nyt kun tohtori Kuoleman ja hänen Murhaliigansa olinpaikka on saatu viimeinkin yhytettyä Tulimaasta, on tämän vallanhimoisen hullun käytävä sotaan niin John Sinclairia kuin Asmodinaakin vastaan. Liittolaisekseen hän saa Kummituksen, helvetin mahtidemonin ja tämän liskosotilaiden armeijan. Yhdessä he punovat pirullisen juonen, joka asettaa Johnin tukalampaan tilanteeseen kuin koskaan aikaisemmin.

Tuonpuoleiseen tuomitun (2/1984) tavoin myös tämä seikkailu pohjustaa seuraavan osan tapahtumia – todellisessa cliffhangerissa John matkaa helvetin portille, jonka takana häntä odottavat kaikki tuonpuoleisen kauhut. Keskivertoyökkäreitä kunnianhimoisempi tarina koostuu useista toisiinsa onnistuneesti kietoutuvasta juonenpätkästä. Toimintaa olisi saanut olla tosin enemmän ja kirjoitusvirheitä vähemmän. Kansikuva on tiettävästi piirros Jesús Francon ohjaamasta vampyyrielokuvasta Verenhimoinen Dracula (El Conde Dracula, 1970), jossa kreiviä näytteli kukas muu kuin Christopher Lee. Kuten olettaa sopii, kansikuvalla ei ole mitään tekemistä lehden sisällön kanssa.

Lainaus: Näin edessäni suuren limaisen pallon. Se oli väriltään ruskehtavanvihreä. Olento ei ollut mikään tavallinen ghouli, vaan eräänlainen ghoulin ja hirviön välimuoto, sillä kun pallo liikahti, sen kita loksahti auki.
Ja millainen kita!
Se oli yhtä suuri kuin olio itse ja hampaisto vastasi kidan kokoa. Tuo vastenmielinen, pyöreä, limainen otus oli lähes pelkkiä hampaita.
Kuvottava näky…


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Ich stiess das Tor zur Hölle auf (GJS Nr. 200)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1984
Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 3/1984: Kuolemanlabyrintti

Takakansi: John Sinclair oli matkalla toiseen ulottuvuuteen! Hän ajelehti aikojen välillä ja ajatteli menneisyyttä. Hän ei ollut missään. Teräksenkovat kädet tempoivat häntä eteenpäin.
Värilliset putoukset syöksyivät häntä vastaan, hän kuuli hirveää pauhinaa, huutoa ja parkua.
Hän ei ollut enää kaukanakaan ASMODINAN KUOLEMANLABYRINTISTA…

Arvio: Glenda Perkinsin pelastamista miettinyt John putoaa ensin Kummituksen valtakuntaan ja sieltä vielä Asmodinan kuolemanlabyrinttiin, satojen kauhujen tyyssijaan, jota asuttavat helvetin kaikkein painajaismaisimmat olennot, kaamot. Hengenvaarallinen labyrintti on koitua Johnin ja Glendan kohtaloksi, sillä kaikkien vastoinkäymisten lisäksi sinne saapuu myös helvetinkäärme Apep.

Muistikuvani Kuolemanlabyrintistä olivat olemattomat, mutta se nykäisi vastustamattomasti mukaansa heti ensimmäisiltä riveiltä. Ripeästi etenevä juoni kaikkine käänteineen ja toinen toistaan mielikuvituksellisimpine kauhuolentoineen pitää lukijan tiukasti otteessaan. Toimintaa riittää lähes joka sivulle, joskin loppuhuipentuma on tälläkin kertaa jotenkin latistava ja yksinkertainen. Siitä huolimatta Kuolemanlabyrintti jatkaa alkuvuoden korkeaa tasoa ollen kirjoittajansa kekseliäimpiä luomuksia, eikä vähiten asujaimistonsa ansiosta.

Lainaus: Täällä majailivat eliöt, joita mitkään sanat eivät pysty kuvaamaan, painajaisolennot, joita moni mielenvikainen taiteilija on yrittänyt kuvata tauluissaan ja joutunut naurunalaiseksi.
Näistä valtakunnista olivat kotoisin kauhu, pelko, kammo ja mielipuolisuus.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Asmodinas Todeslabyrinth (GJS Nr. 198)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1984
Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 2/1984: Tuonpuoleiseen tuomittu

Takakansi: Maddox, demonituomari, hieroi tyytyväisenä käsiään.
- Tästä hetkestä olen iloinnut jo kauan etukäteen, hän huudahti, ja hänen mahtava äänensä jylisi paholaistemppelissä.
- Minä olen syytön! Minä en ole tehnyt mitään! Glenda Perkins yritti vakuuttaa. Hänen puheensa sortui kyyneliin.
- Sinä kuulut Sinclairille, demonituomari huomautti – ja Sinclair on meidän vihollisemme. Siksi saat kärsiä saman kohtalon kuin hän…
Glenda tiesi, että nämä sanat merkitsivät hänelle kuolemantuomiota. Hänet oli tuomittu tuonpuoleiseen…

Arvio: Glenda Perkinsin jouluostokset saavat kaamean lopun, kun gangsteripäällikkö Logan Costellon palveluksessa oleva lihaskimppu kaappaa hänet. Glenda pelastuu, mutta pelastaja osoittautuu tuonpuoleisen asukiksi, joka vetää hänet Kummituksen valtakuntaan. Glendan kaappaaminen vetää myös Johnin mukaan julmaan leikkiin.

Tuonpuoleiseen tuomittu on helvettiin sijoittuvien tarinoiden ensimmäinen osa ja samalla ensimmäinen Suomessa julkaistu numero, jossa Tohtori Kuolema alias Solo Morasso nousee keskeiseen osaan – olkoonkin, että hän on edelleen sivussa itse varsinaisista tapahtumista. Glendan pelastamisen ohessa John ystävineen saa selvittää tämän mielipuolen olinpaikan, muuten kaikki on menetetty. Toiminnan vähyys on miinusta, mutta vastaavasti kirjoittaja käyttää tarmonsa ja mielikuvituksensa helvetin näkyjen kuvailuun ja mukana menossa onkin koko joukko eri ulottuvuuksien asukkeja. Alkuperäinen kansi on totuttuun tapaan tyylikkäämpi kuin kotimainen vastine.

Lainaus: Glenda näki lyhyen hetken aikana kaiken aivan kirkkaasti.
Kaikki helvetin hirviöt, epäsikiöt ja kauhukuvat näkyivät silmäkkeen kautta hänen edessään. Painajaisunista tuli nyt täyttä totta.
Hän näki jopa kolmipäisiä hirviöitä, ihmisen ja eläimen epäsikiöitä ja risteytymiä, merihirviöitä, joilla oli ihmisen pää ja valtavat tarttumakynnet, jättiläismäisiä rottia, jotka kalusivat valkeita luita ja hurjan näköisiä olentoja, joilla oli kalan pää ja suussaan valtavat tikarin terän muotoiset hampaat. Ilmassa liihotteli jättiläiskokoisia lepakoita ja ihmissudet juoksentelivat kuono verta tippuen etsimässä uutta saalista, kuten limaiset raadonsyöjä-ghoulitkin.
Kaikki oliot olivat aivan kuin eräänlaisessa kattilassa, jossa kuhisi ja kihisi kaiken aikaa. Tämä oli alastoman kauhun ja todeksi muuttuneiden painajaisunien tyyssija.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Im Jenseits verurteilt (GJS Nr. 197)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1984
Hinta: 7,10 mk

Yöjuttu 6/1983: Avaruuden paholaiset

Takakansi: Avaruuden paholaiset seuraavat kenenkään huomaamatta kahden astronautin mukana avaruuteen. Kokeneet avaruuslentäjät Bernie ja Jake huolestuvat, kun laite toisensa jälkeen lakkaa toimimasta. – Tämä on pahojen henkien työtä, Jake sanoo puoliksi leikillään. Ja leikki osoittautuu todeksi. Katastrofi pääsee valloilleen…

Arvio: Julkaistuja Yöjuttuja varhaisemmasta ajasta alkava tarina esittelee Kultaisen samurain ja Emma-Hoon, jigokun eli Helvetin valtiaan. Esinäytöksen jälkeen siirrytään nykyhetkeen, jossa amerikkalaisen avaruusaseman turvallisuusmiesten vuosikymmeniä aiemmin tekemät ajattelemattomuudet saattavat koko ihmiskunnan vaaraan.

Muistikuvani Avaruuden paholaisista olivat erittäin hatarat, lähes olemattomat. Siksi yllätyinkin ensi alkuun positiivisesti, koska Cape Canaveralin, Evergladesin, avaruuslentojen ja muinaisen mytologian maailmoihin sijoittuva juoni on idealtaan mainio ja kerronnaltaan vauhdikas. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan kovin jännittävä. Kultaisen samurain kirous ei pääse missään vaiheessa oikein oikeuksiinsa ja vaikka hopealuodein varustetusta Beretasta ei olekaan ystävillemme apua, selviävät he vihollisistaan liiankin helposti. Lopputuloksena on keskinkertainen kauhistelu.

Lainaus: Helvetin valtias Emma-Hoo raivosi. Hän tahtoi saada puolelleen kaksi palvelijaa, Tokatan ja Kultaisen samurain. Mutta vain toinen tahtoi ryhtyä hänen palvelijakseen. Emma-Hoo haastoi Kultaisen samurain taisteluun. Hän sylki kidastaan tulisia kiviä ja sinkosi ne päin vastustajaansa. Kultainen samurai vain nauroi ja iski miekallaan kivet kappaleiksi, ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa häntä.
- Toinen meistä on liikaa! hän huusi. – Tuhoan Tokatan vielä jonakin päivänä, Emma Hoo!
Sen sanottuaan hän katosi. Tämä kaikki tapahtui jo kauan ennen ajanlaskumme alkua kauhun ulottuvuuksissa…

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Dämonen im Raketencamp (GJS Nr. 189)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1983
Hinta: 6,70 mk

Yöjuttu 1/1982: Kauhujen yö

Takakansi: Jotakin täysin käsittämätöntä oli täytynyt tapahtua. Työtoverit ja ystävät eivät tunteneet häntä. Kolkoilla kaduilla kaikui Song of Death – Kuoleman laulu. Varjoista liukui esiin olentoja – eläviä kuolleita! Mystistä jännitystä!

Arvio: Ensimmäinen Suomessa julkaistu Yöjuttu heittää John Sinclairin aikalukkoon, tuhoutuvan Lontoon raunioihin, jossa hän käy armotonta taistelua Asmodinan joukkoja vastaan. Maagikko Myxin pelastaa Johnin varmalta kuolemalta, mutta voimiaan keräävä entinen atlantislainen jää loppukamppailussa soittamaan toista viulua Johnin joutuessa ottamaan mittaa hyvästä ystävästään, vastapuolelle siirtyneestä Sukosta.

Loppuratkaisu on laimea ja tarina kaikkinensakin vaatimaton. En tiedä millaista teksti on alkuperäiskielellä, mutta suomennoksesta huolehtinut Nenonen olisi voinut muokata kokonaisuutta toimivammaksi kuin mitä se nyt on: töksähtelevä kerronta ja todella vaatimattomasti kuvatut toimintakohtaukset eivät anna aihetta ylistykseen. Asmodinan, demonipyöveli Desteron ja tuomari Maddoxin läsnäolosta plussaa, Myxinin osuus jää yhtä kohtausta lukuun ottamatta epäselväksi. Kansikuva on koko lehden historian huonoimpia.

Lainaus: Lontoo hajosi! Rakennukset murenivat, Big Ben sortui, rautatieasema vajosi kasaan, sillat sortuivat Thamesiin, Tower oli kuin raskaan pommituksen jäljiltä. Ja ihmiset! Heidän asemansa oli kaikkein pahin. Asuintalot olivat tuhoutuneet. Hengissä selvinneet ryntäsivät paniikin vallassa raunioista kaduille. Monet yrittivät paeta autoillaan. Katuvalot eivät toimineet enää, monet kadut olivat sortuneitten rakennusten tukkimat. Lontoon tuho!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Angst über London ( GJS TB Nr. 1)

Suomentanut: Kari Nenonen

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.3.1982

Tutustumishinta: 4,90 mk