Yöjuttu 6/1986: Tokatan perintö

Takakansi: Japanilainen meren jumala Susanoo oli karkotettu valosta ja asusti nyt pimeissä syvyyksissä, jonne hän oli rakentanut hirvittävän valtakuntansa. Hän iloitsi siitä, että Emma-Hoo oli valinnut tähän tehtävään juuri hänet.
- Kyllä, Susanoo sanoi, – etsin miekan ja lähden sen jälkeen taistelemaan Kultaista samuraita vastaan. Tokatan perintö ei saa joutua hukkaan. Hän teki liikaa virheitä. Pahin erehdys oli se, että hän liittyi heihin, jotka olivat hakeneet hänet maan uumenista esiin. Meihin hänen olisi pitänyt liittyä, sillä me olemme voimakkaampia ja mahtavampia!

Arvio: Japanilaisten demonien keskinäiset välienselvittelyt tempaisevat mukaansa myös Johnin, joka saa apua yllättävältä taholta, kun Kultainen samurai saapuu Lontooseen varoittamaan ystäväämme uhkaavasta vaarasta. Ei aikaakaan, kun mahtava Susanoo-demoni seisoo Johnin edessä Tokatan miekka kädessään valmiina leikkaamaan tämän pään irti! Toisaalla Shao joutuu äärimmäiseen hengenvaaraan, josta hänet voi pelastaa vain täysin ulkopuolinen henkilö.

Hienolla japanilaisen mytologian johdattelulla alkava Tokatan perintö kuuluu niihin Yöjuttuihin, joista minulla ei ollut lainkaan mielikuvia. Vaatimaton ja täysin aiheesta poikkeava kansikuva ei niitä varsinaisesti nostanut, mutta lopputulos on silti aivan mukiinmenevä, ovathan japanilaisten demonien kanssa käydyt mittelöt piristävä poikkeus perinteisiin taisteluihin vampyyrien ja ghoulien kanssa. Lopullinen yhteenotto Susanoon kanssa on hyvin toteutettu. Kirjoitusvirheitä on lipsahtanut mukaan yllättävän paljon.

Lainaus: Kultaisen samurain suu vetäytyi hymyyn. – Tapanani ei ole tehdä mitään ilmaisia palveluksia, sillä kaikella on hintansa. Vaadin sen sinultakin. Sitä paitsi kysymyksessä on omakin etusi, koska Susanoo tahtoo tappaa sinutkin. Olithan sinäkin aikoinasi Tokatan vihollinen.
- Mitä minun pitää tehdä? minä kysyin paksulla äänellä. Olin jo ehtinyt luulla Kultaista samuraita ystäväkseni tai ainakin liittolaisekseni, mutta totesin erehtyneeni pahan kerran. Samurai ajatteli vain omaa etuaan ja teki sen tylysti selväksi.
- En halua Tokatan miekan jäävän vääriin käsiin. Ota hänen perintönsä pois Susanoolta!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Tokatas Erbe (GJS Nr. 226)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1986
Hinta: 9,50 mk

Yöjuttu 5/1983: Kauhuretki kauneusfarmille

Takakansi: Muotinäytöksestä oli pitänyt tulla suurten muotitalojen ensimmäinen yhteisesiintyminen huippuluokan mannekiineineen, mutta murhanhimoiset mannekiinit muuttivat kaiken täydeksi sekasorroksi. Tilanne jatkuu ja tapahtumat siirtyvät ”ikuisen nuoruuden lähteille”. Siitä tuleekin John Sinclairille k a u h u r e t k i  k a u n e u s f a r m i l l e …

Arvio: Todelliseen pinteeseen edellisnumeron lopussa jäänyt John pelastautuu onnekkaan sattuman kautta ja saa nähdä, kun Lady X muuttuu tavallisesta kuolevaisesta vampyyriksi. Yllättävää tilannetta ei auta jäädä miettimään, sillä terroristikaunotar pääsee kolmen jäljellä olevan mannekiinin kanssa pakosalle Sheila, Shao ja Jane vankeinaan. Johnin ja Sukon onneksi mannekiinit ovat taistelutantereeksi muuttuneen muotinäytöksen alussa maininneet määränpäänsä. Ystäviemme tie vie Pariisin pohjoisella esikaupunkivyöhykkeellä sijaitsevaan Clichyyn, jossa muuan tiedemies on kehittänyt keinotekoisesti valmistettua vampyyrinverta pilleriin pakattuna. Näin Vampiro-del-marin haaveilema vampyyriarmeija on taas kerran askeleen lähempänä toteutumista.

Älyvapaa juoni ei poista tosiasiaa, että Kauhuretki kauneusfarmille on napakka ja tapahtumiltaan hyvin pohjustettu kokonaisuus. Alun pakollisen, edellisnumerosta alkaneen toimintajakson jälkeen vedetään kunnolla henkeä ennen kolmekymmensivuista toimintajaksoa – siitä on tosin taas kerran todettava, että kirjoittajan tapa vetää loppuhuipentuma yliluonnollisten apuvälineiden avulla latteaksi alkaa jo puuduttaa. Demonisoituneet mannekiinit hylätään lukijan pettymykseksi lähes täysin, vaikka heidän avullaan tapahtumia olisi voitu värittää vaikka kuinka.

Lainaus: Hänen kotimaansa oli Japani, jonka maaperässä hän oli maannut vuosisatoja. Hän oli helvetin suosikki ja kammottava olento, jonka tohtori Kuolema oli muistanut ja nostanut ylös syvästä tulivuorihaudasta. Hänen palatessaan pääsi helvetti valloilleen. Tulivuori alkoi sylkeä tulta ja kuumaa laavaa, joka pelotti ja hautasi alleen kaiken, mikä sattui sen tielle. Ihmiset pakenivat, ja ne jotka olivat uskoneet vanhoihin satuihin ja legendoihin, totesivat olleensa valitettavan oikeassa.
Hän saapui. Tokata, Saatanan samurai oli palannut maan päälle vahvistamaan murhaliigan hirvittävää joukkoa.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Horrortrip zur Schönheitsfarm (GJS Nr. 188)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1983
Hinta: 6,70 mk

Yöjuttu 4/1983: Mannekiinien murhaava katse

Takakansi: Ihailijat pitivät näitä neljää mannekiinia maailman kauneimpina tyttöinä. Ranskalaiset tiedotusvälineet ylistivät kilvan heitä. Koska lehdet verhosivat juttunsa tietyllä salaperäisyydellä, asioista kiinnostuneiden ihmisten uteliaisuus kasvoi entisestään.
Pariisin muotikatselmus avattiin valtavan yleisöjoukon läsnäollessa. Mutta kaikki eivät olleet tulleet katsomaan pelkästään muotikuninkaiden uusimpia luomuksia. He halusivat nähdä myös nuo paljonpuhutut mannekiinit ilmielävinä…

Arvio: Johnin ja Sukon paluumatka Los Angelesista suuntautuu Lontoon sijaan Pariisiin, jonne Sheila Connolly, Jane Perkins ja Shao ovat saapuneet ihailemaan vuoden merkittävintä muotinäytöstä. Kukaan ei osaa kuitenkaan aavistaa, että catwalkille astelevat kauniit neidot on vain hetkeä aiemmin liitetty Murhaliigan jäseniksi.

Siellä missä on Lady X, siellä on myös toimintaa. John Sinclairin perivihollinen on päättänyt laittaa seuralaistensa avulla Pariisin sekaisin ja ensimmäinen uhri saadaankin jo ensimmäisellä sivulla. Toimintaa on ripoteltu tasaiseksi virraksi, mutta hieman yllättäen loppu jää todelliseen cliffhangeriin ja tarina jatkuu seuraavaan numeroon. Kirjoitusvirheitä on turhan paljon, eikä kansikuvakaan ole paras mahdollinen, vaikka Veriuruista parannetaankin. Hirviögalleriaan liittyy lopultakin myös Tokata, Saatanan samurai.

Lainaus: Scott ravisti päätään. - Koska te ette pysty käyttämään häntä hyväksenne, minun oli tapettava hänet! Samalla hän heitti jäätävän silmäyksen hirviöihin, jotka seisoivat vierekkäin kuin pyhäkoulutytöt, eivätkä pystyneet vastaamaan sanallakaan Lady X:n moitteisiin. – Kenraaliharjoitus epäonnistui! Pamela Scott jatkoi, – mutta ensi-ilta tulee onnistumaan, vannon sen. Pariisi on kohta meidän!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Mannequins mit Mörderaugen (GJS Nr. 187)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1983
Hinta: 6,70 mk