Yöjuttu 1/1987: Lohikäärmeiden luolassa

Takakansi: Kauhumummo Sarah Goldwyn on pitänyt hetken hallussaan maailman vaarallisinta kirjaa. Hän on saanut sen kuolleelta vanhaintavarain kauppiaalta ja pyrkii viemään sen turvaan. Monet ovat kuitenkin kyseisen teoksen jäljillä: Lupina, Lady X, Kummitus ja John Sinclair. Pahat voimat pelkäävät katastrofia joka syntyy jos ylitarkastaja John Sinclair saa teoksen käsiinsä ja pääsee sen avulla perille ristinsä salaisuudesta. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, sillä John on vangittuna toiseen ulottuvuuteen…

Arvio: John Sinclair on ajautunut jälleen kerran tilanteeseen, josta vain mahtavin valkoinen magia voi hänet pelastaa. Hän on pitänyt kynsin hampain kiinni saamastaan Magian seitsemän sinettiä -kirjasta, jonka seurauksena Kummitus on näyttänyt todelliset voimansa ja lähettänyt Johnin toiseen ulottuvuuteen, lohikäärmeiden maahan. Siellä hänet on tarkoitus uhrata lohikäärmeistä hirveimmälle, Neprenolle, joka on aikoinaan toiminut Atlantiksessa Mustan Kuoleman ratsuna.

Hieman turhankin eeppiset ja kunnianhimoiset mittasuhteet saava Lohikäärmeiden luolassa on suoraa jatkoa Magian seitsemälle sinetille. Oivallisesti ja toiminnantäyteisesti jatkuva tarina menettää otteensa pian ensimmäisten sivujen jälkeen. Kirjoittaja hakee selvästi aiempaa laveampia ja vaikuttavampia suuntalinjoja, mutta lohikäärmeistä ja aikamatkailusta ei ole jännityksen synnyttäjiksi. Näin ollen tuloksena on tylsä tarina, jossa ei ole kauhua nimeksikään, lohikäärme Neprenonkin jäädessä aivan statistiksi. Kotimainen kansikuva on koko sarjan vaatimattomimpia.

Lainaus: Tämä luola oli lohikäärmeen leiri, jossa se kävi lepuuttamassa lennon väsyttämiä siipiään. Tänne se palasi aina saalistusretkiltään ja täällä se paloitteli ja söi saaliinsa.
Valtavasta kidasta välkkyivät hirveät raateluhampaat ja silmät erottuivat suomuisen ihon keskeltä kahtena tummana pallona. Niskasta alkoi kummallinen kolmion muotoisista rustoista muodostunut terävä harja, joka jatkui pitkin selkää aina hännänpäähän asti.
Kun lohikäärme avasi kitansa, sieltä työntyi esiin jättiläiskokoinen, verenkarvainen kieli, jolla se pyydysti saalista lähietäisyydeltä. Yksikään elävä olento ei välttänyt tuota äkäisesti viuhahtavaa tahmeaa lihassuikaletta liian lähelle uskaltauduttuaan.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Allein in der Drachenhöhle (GJS Nr. 233)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.1.1987
Hinta: 10,50 mk

Yöjuttu 13/1986: Magian seitsemän sinettiä

Takakansi: Oli olemassa muuan kirja, jonka kirjoittajasta ei kenelläkään ollut tietoa. Salamyhkäisyys ympäröi tuota ikivanhaa teosta, joka oli kestänyt vuosisatojen vaikutuksen. Kirja oli vaarallinen. Siihen sisältyi seitsemän sinettiä, seitsemän lukua, joista kuusi kertoi paholaisen mahdista ja helvetin voimista. Yksi käsitteli kuitenkin vastakohtaisia asioita.
Se kertoi valon voimasta, säteilevästä kirkastuksesta ja ikivanhoista salaisuuksista, jotka oli keskitetty erääseen esineeseen: John Sinclairin ristiin!

Arvio: Maailmankirjat ovat sekaisin: Lady X:n ampuma ihmissusi Lupina (ks. Yöjuttu 11/1985) seisoo John Sinclairin edessä ja varoittaa tätä Johnin ristiä uhkaavasta vaarasta. Toisaalla kauhumummo Sarah Goldwyn saa haltuunsa kirjan, joka vetää mustaverisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Kirjassa on tietoa Johnin rististä ja siten se pitäisi toimittaa hänen haltuunsa, mutta demonit lyövät parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin.

Magian seitsemän sinettiä on toinen vuoden 1986 Yöjutuista, joista minulla ei ole muistikuvia. Monelta taholta kohti yhtä yhteistä päämäärää kulkeva tarina on etenkin loppukäänteiden osalta sekavahko, mutta Kummituksen mukaantulo antaa tapahtumille lisää kiinnostavuutta aivan viimeisten rivien ollessa viihdekauhua parhaimmillaan. Tarina jatkuu seuraavassa numerossa, joka on nimeltään Lohikäärmeiden luolassa.

Lainaus: Kummituskin oli vanhempi kuin normaali maailma ja maapallo. Hän sopi asumaan vain varjojen maailmassa, koska hän itsekin oli tavallaan vain varjo, vailla pysyvää hahmoa. Ääriviivat eivät pysyneet hetkeäkään paikallaan. Ne häilyivät, väreilivät ja liikkuivat, mutta eräänlainen perushahmo oli aina läsnä.
Kummitus oli kuin pitkäkaapuinen, kumaraharteinen hahmo, joka oli vetänyt kaapunsa hupun syvälle silmiensä päälle.
Hän istui luusta tehdyllä valtaistuimella. Tuhannet luut hohtivat valkoisina ja kelmeinä inhottavien sumupilvien keskellä. Varjojen maailmassa oli kauhua ja kaameita salaisuuksia, jotka vain Kummitus itse tunsi. Yksikään ihminen ei tiennyt niistä mitään.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Sieben Siegel der Magie (GJS Nr. 232)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.12.1986
Hinta: 9,50 mk

Yöjuttu 7A/1984: Tuo minulle Asmodinan pää

Takakansi: Hänen valtakuntansa oli yhtä julma kuin laajakin. Tänne sumun, kiusattujen demonisielujen, huutojen ja valitusten labyrinttiin ei tavallisesti kukaan ihminen uskaltautunut. Olkoonkin, että hän oli liittoutunut tämän valtakunnan hallitsijan kanssa.
Tohtori Kuolema oli sen tehnyt.
Hänen oli onnistunut vetää Kummitus omalle puolelleen taistelemaan Asmodinaa, paholaisen tytärtä vastaan. Näin karmivaa tilannetta ei ollut vielä koskaan aikaisemmin syntynyt. Ihmisdemoni tohtori Kuolema nousi helvetin alkuvoimia vastaan. Hän aikoi jopa kukistaa ne!

Arvio: Kolmas ja viimeinen osa helvettisaagasta huipentuu Tohtori Kuoleman ja Asmodinan väliseen yhteenottoon Kummituksen valtakunnassa. Eeppisen taistelun ympärille sijoitettu tarina on kaikesta huolimatta tylsä, sillä vaikka välienselvittely itsessään on mallikkaasti kirjoitettu, on kaikki muu sen ympäriltä karsittu minimiin. Kukaan ei jaksa lähestulkoon lehden mittaista kuvausta siitä, mitä kaikkea mustaveriset keksivät toistensa pään menoksi ja niinpä lopputulos tuntuu aivan yhdentekevältä.

Mielenkiintoisin osuus alkaa vastaa yhteenoton jälkeen, kun voittanut osapuoli ottaa kohteekseen varjoissa piileskelevän John Sinclairin. Yllättävä loppuratkaisu pelastaa kuitenkin sankarimme juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta tapa jolla se käy, on heikkoakin heikompi. Jos lopetukset eivät ole olleet Jason Darkin vahvinta osa-aluetta, niin kehumista ei ole kansikuvassakaan, sillä kun ei taaskaan ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Kolmeosainen helvettisaaga (Helvetin portilla, Kauhun keskipisteessä ja Tuo minulle Asmodinan pää) jää lopulta mieleen vain kunnianhimoisena, joskin hyvin tylsänä yrityksenä luoda suureellista kauhutarinaa. Yöjutun ensimmäinen erikoisnumero.

Lainaus: - Siinä oli ensimmäinen, Solo Morasso. Tuhoan kätyrisi yksitellen. Maa repeili jälleen monesta kohdasta ja ihmisen korkuiset laavapatsaat purskahtivat ylös repeämistä. – Kuka haluaa olla seuraava? Ilmoittakaa toki. Tehän menette hänen puolestaan vaikka tuleen…
Jälleen ivallista naurua.
Tohtori Kuoleman sisällä raivosi helvetti. Hänen ja Asmodinan välissä kuivuivat laavageysirit, joille hän ei voinut mitään. Hän näki vaa’an kallistuvan Asmodinan hyväksi. Hän oli seurannut järkyttyneenä Mondon kuolinkamppailua. Tosin hän ei surrut itse Mondoa, vaan sitä, mitä tämä olisi voinut vielä tehdä Murhaliigan hyväksi.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Bring mir den Kopf von Asmodina (GJS Nr. 202)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1984
Hinta: 7,90 mk

Yöjuttu 5/1984: Helvetin portilla

Takakansi: Hänen silmiensä katse oli kylmä kuin napajäätikkö. Se kertoi miehestä kaiken.
Ihmisten halveksunta, omistamisen halu, raakuus ja sanoinkuvaamaton tunteettomuus kuvastuivat siitä.
Ne, jotka tunsivat hänet, olivat tottuneet tähän katseeseen, eivätkä he muuta odottaneetkaan Solo Morasson kaltaiselta mieheltä, joka oli antanut itselleen nimen tohtori Kuolema. Hän oli ainutlaatuinen henkilö.
Hän oli ihmispaholainen!

Arvio: Nyt kun tohtori Kuoleman ja hänen Murhaliigansa olinpaikka on saatu viimeinkin yhytettyä Tulimaasta, on tämän vallanhimoisen hullun käytävä sotaan niin John Sinclairia kuin Asmodinaakin vastaan. Liittolaisekseen hän saa Kummituksen, helvetin mahtidemonin ja tämän liskosotilaiden armeijan. Yhdessä he punovat pirullisen juonen, joka asettaa Johnin tukalampaan tilanteeseen kuin koskaan aikaisemmin.

Tuonpuoleiseen tuomitun (2/1984) tavoin myös tämä seikkailu pohjustaa seuraavan osan tapahtumia – todellisessa cliffhangerissa John matkaa helvetin portille, jonka takana häntä odottavat kaikki tuonpuoleisen kauhut. Keskivertoyökkäreitä kunnianhimoisempi tarina koostuu useista toisiinsa onnistuneesti kietoutuvasta juonenpätkästä. Toimintaa olisi saanut olla tosin enemmän ja kirjoitusvirheitä vähemmän. Kansikuva on tiettävästi piirros Jesús Francon ohjaamasta vampyyrielokuvasta Verenhimoinen Dracula (El Conde Dracula, 1970), jossa kreiviä näytteli kukas muu kuin Christopher Lee. Kuten olettaa sopii, kansikuvalla ei ole mitään tekemistä lehden sisällön kanssa.

Lainaus: Näin edessäni suuren limaisen pallon. Se oli väriltään ruskehtavanvihreä. Olento ei ollut mikään tavallinen ghouli, vaan eräänlainen ghoulin ja hirviön välimuoto, sillä kun pallo liikahti, sen kita loksahti auki.
Ja millainen kita!
Se oli yhtä suuri kuin olio itse ja hampaisto vastasi kidan kokoa. Tuo vastenmielinen, pyöreä, limainen otus oli lähes pelkkiä hampaita.
Kuvottava näky…


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Ich stiess das Tor zur Hölle auf (GJS Nr. 200)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1984
Hinta: 7,50 mk

Yöjuttu 2/1984: Tuonpuoleiseen tuomittu

Takakansi: Maddox, demonituomari, hieroi tyytyväisenä käsiään.
- Tästä hetkestä olen iloinnut jo kauan etukäteen, hän huudahti, ja hänen mahtava äänensä jylisi paholaistemppelissä.
- Minä olen syytön! Minä en ole tehnyt mitään! Glenda Perkins yritti vakuuttaa. Hänen puheensa sortui kyyneliin.
- Sinä kuulut Sinclairille, demonituomari huomautti – ja Sinclair on meidän vihollisemme. Siksi saat kärsiä saman kohtalon kuin hän…
Glenda tiesi, että nämä sanat merkitsivät hänelle kuolemantuomiota. Hänet oli tuomittu tuonpuoleiseen…

Arvio: Glenda Perkinsin jouluostokset saavat kaamean lopun, kun gangsteripäällikkö Logan Costellon palveluksessa oleva lihaskimppu kaappaa hänet. Glenda pelastuu, mutta pelastaja osoittautuu tuonpuoleisen asukiksi, joka vetää hänet Kummituksen valtakuntaan. Glendan kaappaaminen vetää myös Johnin mukaan julmaan leikkiin.

Tuonpuoleiseen tuomittu on helvettiin sijoittuvien tarinoiden ensimmäinen osa ja samalla ensimmäinen Suomessa julkaistu numero, jossa Tohtori Kuolema alias Solo Morasso nousee keskeiseen osaan – olkoonkin, että hän on edelleen sivussa itse varsinaisista tapahtumista. Glendan pelastamisen ohessa John ystävineen saa selvittää tämän mielipuolen olinpaikan, muuten kaikki on menetetty. Toiminnan vähyys on miinusta, mutta vastaavasti kirjoittaja käyttää tarmonsa ja mielikuvituksensa helvetin näkyjen kuvailuun ja mukana menossa onkin koko joukko eri ulottuvuuksien asukkeja. Alkuperäinen kansi on totuttuun tapaan tyylikkäämpi kuin kotimainen vastine.

Lainaus: Glenda näki lyhyen hetken aikana kaiken aivan kirkkaasti.
Kaikki helvetin hirviöt, epäsikiöt ja kauhukuvat näkyivät silmäkkeen kautta hänen edessään. Painajaisunista tuli nyt täyttä totta.
Hän näki jopa kolmipäisiä hirviöitä, ihmisen ja eläimen epäsikiöitä ja risteytymiä, merihirviöitä, joilla oli ihmisen pää ja valtavat tarttumakynnet, jättiläismäisiä rottia, jotka kalusivat valkeita luita ja hurjan näköisiä olentoja, joilla oli kalan pää ja suussaan valtavat tikarin terän muotoiset hampaat. Ilmassa liihotteli jättiläiskokoisia lepakoita ja ihmissudet juoksentelivat kuono verta tippuen etsimässä uutta saalista, kuten limaiset raadonsyöjä-ghoulitkin.
Kaikki oliot olivat aivan kuin eräänlaisessa kattilassa, jossa kuhisi ja kihisi kaiken aikaa. Tämä oli alastoman kauhun ja todeksi muuttuneiden painajaisunien tyyssija.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Im Jenseits verurteilt (GJS Nr. 197)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1984
Hinta: 7,10 mk