Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifato. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalifato. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. marraskuuta 2019

Yöjuttu 9/1988: Hämähäkkien kirous

Takakansi: Demoneja pidetään julmina ja raakoina, mutta samanlaisia ovat myös monet ihmiset. Heihin verrattuina demoneilla on kuitenkin muuan etu puolellaan, nimittäin aika.
Demoneilla on aikaa odottaa. Usein ne odottavat jopa satoja vuosia päästäkseen niittämään, mitä ovat joskus kylväneet.
Muuan ammoin alkuun pantu kirous alkoi yllättäen kantaa hedelmää. Nuori tyttö joutui kammottavien tapahtumien pyörteisiin ja vei mukanaan kuusi muuta ihmistä…

Arvio: Metsän keskeltä auton eteen äkkiarvaamatta säntäävän ja sekavia varoituksia horisevan nuoren tytön luulisi saavan itse kunkin hälytyskellot soimaan, mutta näin ei suinkaan käy viikonloppua viettämään aikovalle kuusikolle. He toimittavat tytön sairaalaan ja päättävät jatkaa matkaansa hylättyyn hotelliin, vaikka tyttö nimenomaan on maininnut siellä vaanivasta vaarasta. Tyhmyydestä sakotetaan ja niinpä kuusikon viikonlopusta tulee hieman toisella tapaa ikimuistoinen, kuin he ovat suunnitelleet.

Pitkään alamaissa olleen Yöjuttu-sarjan taso nousi kesän ja syksyn 1988 aikana kohisten. Elokuussa ilmestyneen Haudankaivajan tyttären jälkeen lehtihyllyille päätynyt Hämähäkkien kirous jatkaa Kolmannen helvetin hotellin (9/83) tunnelmallisissa maailmoissa ja oikeastaan ainoa asia mikä Hämähäkkien kirouksessa harmittaa, on sen joillekin inhoa aiheuttavien ryömijöiden läsnäolo – hämähäkit kun eivät ainakaan luettuina edusta kauhun korkeinta tasoa. Muilta osin tarinassa ei ole moittimista ja siksipä Dark voikin onnitella itseään hyvästä työstä. Kioskikauhun tunnetuimman kynäilijän ideat eivät ainakaan vielä olleet täysin lopussa.

Lainaus: Kaikki mitä hän näki, oli karmeaa totta. Täällä kellarissa oli herännyt henkiin jokin sellainen elementti, jonka olisi pitänyt olla kuolleena jo aikoja sitten. Otus näytti himoitsevan saaliikseen ihmisiä ja ennen kaikkea Jerry Riggiä, joka oli paikalla.
Jerry läähätti suu auki ja vilkuili hermostuneesti nivelikkäitä jalkoja, jotka kurottautuivat esiin veden alta. Seuraavassa hetkessä hän näki otuksen pään.
Häneltä pääsi tahaton hätähuuto. Oli karmeaa nähdä, että hämähäkin etujalkojen välissä olikin ihmisen, ei hyönteisen pää.

Lukijan novelli: Ääni
Arto Laatikaisen kirjoittaman novellin keskiössä on ulkoavaruudesta saapunut lentävä olio, jonka uhreiksi joutuu neljä telttailemaan matkannutta nuorukaista. Idea on ihan onnistunut, mutta muilta osin novelli noudattelee teinikauhun kliseitä telttalemmiskelyineen ja yöllisine teurastuksineen. Loppu jättää tarinan auki, mikä ei tosin tällaisessa tuotoksessa ole se kaikkein toimivin ratkaisu. Kaikesta huolimatta Ääni osoittaa, etteivät kaikki Yöjuttuun lähetetyt novellit olleet ala-arvoista roskaa.

Lainaus: Jarmo seisoi polviaan myöten vedessä. Hän oli tarttunut kaksin käsin niskassaan killuvaan otukseen yrittäessään riuhtoa sitä irti. Hänen voimansa näyttivät kuitenkin hupenevan.
Kuriseva ääni kuului Marjukan korvissa luonnottoman voimakkaana. Hänen polvensa olivat pettämäisillään. Hänen suunsa avautui refleksinomaisesti, mutta hän ei saanut aikaan muuta kuin käheän vinkaisun.
Sitten Jarmon kädet irtosivat otuksesta: hän huojahti ja lyyhistyi hitaasti kasaan.

Lukijapostiin oli lähetetty runo, tälläkin kertaa kirjoittajana toimi PIKE. Hänen tekstiään saimme ihailla myös Hengenpelastaja Xorronin numerossa.
KASVOT
Keskellä pimeyttä…
Niistä hehkuu sinertävää loistetta,
joka kätkee pahan sisäänsä.
Kallo on hyvin epämääräinen,
sen reunat värähtelevät alati…
silmät hehkuvat helvetin tulta
ja ne tuntuvat äänettömiltä…
Suu; pelkkä musta viiva
avautuu äkisti ja kasvaa
kasvaa, peittäen kasvot kokonaan…
Suun sisästä purkautuu sinistä usvaa
ja verenkarvaiset salamat värähtelevät
…muodostaen jähmettyneitä verilammikoita,
joista kömpii hitaasti esiin demoneita:
vampyyrimaisia olioita…
Pahan palvelijoiden synty on tapahtunut.
Nyt on aika…
näyttää toteen keskiyön kauhun hetket.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Judys Spinnenfluch (GJS Nr. 253)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.9.1988
Hinta: 11,50 mk

tiistai 11. syyskuuta 2018

Yöjuttu 2/1986: Mykkien jumalten rotko

Takakansi: Ei takakansiesittelyä, teksti poimittu edellisestä lehdestä.

He olivat huutaneet häntä, ja hän saapui!
Hän lensi salaperäiseen laaksoon, joka levittäytyi kapeana mutta pitkänä hänen silmiensä eteen. Maanpäälliset mitat eivät riittäneet ilmaisemaan sen laajuutta. Se jatkui vielä kaukana horisontin takanakin, eikä sille näyttänyt olevan loppua.
Tämä laakso ei ollut sillä maapallolla, jonka me tunnemme, vaan aivan toisessa maailmassa, toisessa ulottuvuudessa ja toisena aikana.
Tuota salamyhkäistä, arvoituksellista ja käsittämätöntä laaksoa nimitettiin myös Mykkien jumalten rotkoksi…

Arvio: John ja Suko ovat vapauttaneet pienen Darkwaterin kylän sitä terrorisoineesta hirviöstä ja valmistautuvat kotimatkalle, kun taivaanrantaan ilmestyy uusi uhka: julmaakin julmempi muinainen Kalifato-demoni. Se lumoaa kylän asukkaat yksi toisensa jälkeen ja syöksee nämä kuolemaan. Myös Suko joutuu Kalifaton taian vaikutuspiiriin ja käy Johnin kimppuun. Apuun saapuu Rautaenkeli, jonka kanssa John yrittää tuhota Kalifaton ja pelastaa paitsi ystävänsä, myös Darkwaterin asukkaat.

Mykkien jumalten rotko on jäänyt mieleeni rauhallisesti etenevänä, osin tylsänäkin tarinana. Edellisessä numerossa keskeisessä osassa ollut Ruumiskaupungin vartijana toiminut sinistä valoa hohtava luuranko on tälläkin kertaa toiminnan keskipisteessä ja aiheuttaa Johnille ongelmia kerta toisensa jälkeen. Johnin ja Rautaenkelin väliset muutamat vuoropuhelut koettavat valaista näiden kahden valon puolella taistelevan ystävyksen taustoja, mutta vaatimattomalla menestyksellä. Tälläkin kertaa lopetus jää tarinan heikoimmaksi osa-alueeksi ja etenkin Sukon erikoinen kohtalo ratkeaa ilman sen kummempia selittelyjä.

Lainaus: Venevaja muuttui yhdeksi hullunmyllyksi. Ihmiset parahtelivat ja mölähtelivät, luuranko karjui käskyjään, eteeni kohosi yhä uusia ihmisiä irvistelevine naamoineen ja vieraan magian säteily tuntui aivoissani kuin pieninä neulanpistoina, yrittäessään saada minut taipumaan tahtoonsa.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Schlucht der stummen Götter (GJS Nr. 222)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1986
Hinta: 9,50 mk