sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Yöjuttu 7A/1985: Öljyhirviö

Takakansi: Suurhälytys!
Helvetti ryöstäytyi hetkessä valloilleen. Sireenit ulvoivat valittaen ja herättivät sikeimmänkin nukkujan unestaan. Korviahuumaava ulina täytti pitkät käytävät ja ääni levisi kaikkialle Scotland Yardin jättiläisrakennukseen.
Talossa ei ollut yhtään virkailijaa, joka ei olisi säikähtänyt äkillistä ääntä. Minultakin putosi kuulakärkikynä hyppysistäni ulvonnan kuullessani.
Suko, joka istui minua vastapäätä, ponnahti tuolistaan kuin kumiukko. Hän tunsi hätäsuunnitelmat, mutta ei ollut kokenut niitä koskaan käytännössä. Minä itsekin olin ollut mukana vain kerran. Silloin me olimme joutuneet irrottamaan kaikki käytettävissä olevat voimat taisteluun terroristeja vastaan…
Hyvät kauhujen ystävät, tämä Yöjuttu kertoo, kuinka aaveidenmetsästäjä John Sinclair joutuu taisteluun uutta hirmuista uhkaa vastaan. Vastustajan nimi on ÖLJYHIRVIÖ…

Arvio: Siinä vaiheessa kun pahuus kumpuaa maaperästä, muodostuu sen rikkauksista ja on suurena uhkana koko sivistyneelle maailmalle, voi demonien pahin vastustajakin joutua ymmälleen. Näin käy John Sinclairille ja hänen ystävälleen Sukolle, jotka saavat vastaansa mustaa kultaa hallinnoivan demonin, El-Chaddin. Ihmisten välinpitämättömyyteen ja ahneuteen kyllästyneen pirulaisen käskyläiset aiheuttavat pahaa tuhoa niin Lontoossa kuin Lähi-Idän öljykentilläkin, jossa ystäviemme henki on hiuskarvan varassa useammin kuin kerran.

Kekseliäs juoni, eksoottinen ympäristö ja värikkäät käänteet siivittävät Öljyhirviön tarinaa reippaasti ja rattoisasti eteenpäin aina loppuhuipentumaan asti. Vaikea ja vaativa kamppailu pahaa vastaan huipentuu poraustornien varjoissa, jossa John kaivaa viime hetkellään taskustaan voittamattoman aseen ja pyyhkäisee mustan kullan demonin pois maan päältä. Kliimaksi on muuhun toimintaan verrattuna keskiverto, joskaan aivan pahimmasta rimanalituksesta ei voi puhua. Kansikuva on Tappajakalojen (12/1984) tavoin elokuvasta The Devil’s Rain (1975), eikä sillä ole mitään yhtymäkohtaa lehden tarinaan, vaikka kieltämättä komea onkin. Mainittakoon vielä, että erikoisnumeron kylkiäisinä tuli myös vaatimaton Yöjuttu-juliste, lisäksi lehdessä alkoi ”pääsykoekilpailu” tulevaan Yöjuttu-klubiin.

Lainaus: El-Chadd näyttäytyi!
Hän tuli esiin yhdessä vartioimansa aarteen kanssa.
Jättiläismäinen öljylähde suihkusi korviahuumaavalla jylinällä korkeuksiin ja aiheutti hirvittäviä sivuvaikutuksia. Öljy oli kuin paksu, sinimusta seinä.
Taivas tummeni entisestään ja ilman täytti korviahuumaava sihinä, sähinä ja jylinä, joka hukutti ihmisten huudot alleen.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Das Ölmonster (GJS Nr. 215)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 16.7.1985
Hinta: 9,90 mk

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Yöjuttu 6/1985: Lontoon ruumisvankkurit

Takakansi: Ei takakansiesittelyä, sillä sen paikalla on mainos ”mystistä jännitystä” tarjoavasta Yöjuttu-paidasta.

Arvio: Ne ilmestyivät Lontoon kaduille kuin toisesta ulottuvuudesta, josta ne itse asiassa olivatkin. Mafiapomo Logan Costello oli pyytänyt ystäväänsä Solo Morassoa alias Tohtori Kuolemaa auttamaan häntä epämiellyttävien kilpailijoiden raivaamisessa pois tieltä. Paikalle saapui hirvittävä Xorron raadonsyöjäystävineen, mikä tarkoitti teurastusta Lontoon alamaailmassa – Xorronin käsittelystä kun ei elävänä selviä.

Lennokas ja suoraviivainen tarina on silkkaa hurmehenkeä alusta loppuun. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin kuin pikajuna, eikä turhanpäiväistä jaarittelua ole nimeksikään. Xorronin läsnäolo ei tosin ole jännittävyyttä ajatellen kaikkein kiinnostavinta, onhan jo todettu, ettei superdemonin tappaminen ole ystäviemme aseilla edes mahdollista. Siitä huolimatta Lontoon ruumisvankkurit on viihdyttävä lukupaketti. Erikoisuutena mainittakoon, että alkuperäistä kansikuvaa käytettiin vasta Yöjutun numerossa 3/1989 eli Liikkuva ruumisarkku.

Lainaus: Jason Frogg oli aivan liian lihava ja kömpelö ponnahtaakseen tuolistaan riittävän nopeasti. Hän tunsi sirpaleitten satavan selkäänsä, veti kasvoilleen tuskaisen ilmeen ja hapuili revolveria.
Mutta Xorronia ei voitu pysäyttää tavallisella revolverilla, sillä se oli voittamaton hirviö, joka janosi verta ja ihmishenkiä. Se kömpi sisään särjetystä ikkunasta ja ennen kuin Frogg ehti kääntyä ja vakauttaa kätensä ampuma-asentoon, hirviö oli jo toiminut. Se huitaisi gangsteripomoa molemmin nyrkein, jotka olivat kovat kuin kivi. Ylipainoinen Jason Frogg vavahti, hänen suunsa vääntyi tuskaiseen irvistykseen ja silmänräpäyksen kuluttua hän keikahti tuolilta.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Leichenkutsche von London (GJS Nr. 214)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1985
Hinta: 8,60 mk

perjantai 4. toukokuuta 2018

Yöjuttu 5/1985: Coletten giljotiini

Takakansi: Rumpujen pärinä kuului ensin hiljaisena, mutta koveni hetki hetkeltä. Lopulta se voitti kaikki muut äänet ja kohosi pian mahtavana ja rytmikkäänä kohti harmaina roikkuvien raskaiden pilvien peittämää taivasta, joka ei tuntunut haluavan nähdä alhaalla maan päällä suoritettavaa julmaa tekoa.
Siellä valmisteltiin ihmisen mestausta.
Tuomittu oli nuori, kaunis nainen, jolla oli upeat vaaleat hiukset ja kasvot, jotka lupasivat kaikki maailman synnit ja viettelykset. Lähiminuuttien aikana elämä oli katoava tuon naisen kasvoilta…

Arvio: Bill Conollyn rauhallinen maaseutukierros Ranskan Elsaessissa katkeaa yllättäen ja brutaalisti, kun hänet tempaistaan kauhun kierteeseen, jossa vuosisatainen kirous konkretisoituu nykypäivään. Giljotiini leikkaa yhtä tehokkaasti kuin vuosisatoja aiemmin ja Billin on pyydettävä John ja Suko apuun ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta ehtivätkö he paikalle ennen kuin sadan pään majatalon kuolinnaamiogalleria on täydellinen ja sen kalmistossa makaavat ruumiit valmiina palaamaan maan päälle?

Coletten giljotiini on kekseliäs ja hyvävauhtinen tarina, jossa menneiden aikojen teot heijastuvat painajaismaisesti nykyaikaan. Jännitystä on tosin vain nimeksi, mutta muilta osin tarina on sangen viihdyttävä – loppuhuipentuma on tosin tälläkin kertaa vaatimaton. Yllättävää on sen sijaan kepeähkö huumori, kun ystävämme vitsailevat edellisessä seikkailussa paholaisruoskan iskuja vastaan ottaneen Sir James Powellin ihonsiirroista. Kokonaisuus ei nouse Henkien haudan tai Punaisen helvetin herran tasolle, mutta peittoaa vaivattomasti ilmestymisvuotensa ensimmäiset lehdet.

Lainaus: Musta magia täytti kellarin, tunnustelin ristiäni ja totesin sen muuttuneen rauhattomaksi. Sikäli rauhattomaksi, että se oli lämmennyt ja suhtautui siis omalla tavallaan pahan äkilliseen ilmestymiseen.
Bill oli pysähtynyt ja piteli kynttilää niin korkealla päänsä päällä kuin pystyi. Valo levittäytyi nyt kauemmaksi, ja näimme vähän kauempanakin olevien aukkojen päälle ilmestyneet kasvot.
Mitä kovempaa ääntä ne pitivät, sitä voimakkaammin ne myös muuttuivat. Niiden silmät heräsivät eloon. Ne eivät tosin kiiluneet, kuten olin nähnyt muitten demonien silmien tekevän, mutta ne elivät kaikesta huolimatta. Jotkut niistä muistuttivat helmiä, jotkut taas tummia lasikuulia.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Colette und Ihr Fallbeil (GJS Nr. 213)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1985
Hinta: 8,60 mk