Yöjuttu 5B/1990: Muumion yö

Takakansi: Paha voi kyteä ja säilyä hengissä vaikka iäisyyden. Ellei sitä kyetä tuhoamaan ja juurimaan pois täydellisesti, se uinuu kaikessa hiljaisuudessa kuin sammunut tulivuori, joka voi joskus herätä uudelleen eloon.
Lontoota uhkasi suuri vaara, mutta meillä ei ollut siitä aavistustakaan.
Kenties kaikki olisi käynyt toisin, elleivät rikolliset ainekset olisi sekaantuneet asiaan. Ne laukaisivat liikkeelle todellisen murhien vyöryn. Muumion yö oli väistämätön.

Arvostelu: Jonkinlaiseksi John Sinclairin veroiseksi aaveidenmetsästäjäksi luotu Tony Ballard nautti aikoinaan kohtalaista suosiota kotimaassaan Länsi-Saksassa, eivätkä suomalaisetkaan Yöjuttu-fanit jääneet tämän charmikkaan poliisin seikkailuista kylmäksi. Ensimmäisen kerran Ballard esiintyi Yöjutun spesiaalina numerossa 2/1990, mutta sen tarinan pohjalta hänen suosiotaan ei ollut helppo ymmärtää. Toinen Ballardin kauhurymistely, toukokuussa 1990 julkaistu Muumion yö on sen sijaan huomattavasti parempaa kamaa.

Muumiohan ei ole klassisista kauhuelokuvahirviöistä se kaikkein kiinnostavin, osittain varmaankin siksi, ettei käärinliinoihin kietoutuneen elävän kuolleen liikehdintä ole kovinkaan reipasta. Murhanhimoisena tuonpuoleisen asukkina se on myös hyvin yksioikoinen, eikä sen kohtalossa ole samanlaista dramatiikkaa kuin vaikkapa ihmissudessa. Yöjutussa muumioita ei ole esiintynyt kuin harvakseltaan ja niin on todennäköisesti parempi.

Muumion yö on skeptisistä ennakko-odotuksistani huolimatta varsin toimiva kauhistelu. Juoni on tietysti tuttuakin tutumpi erikoisine, vanhoja ja arveluttavia esineitä keräävine miljonääreineen sekä tyhmine roistoineen, mutta mitäpä siitä, kun meno on eloisaa ja toimivaa. Loppurymistelyssäkään ei säästellä, joten ensimmäisen Ballard-tarinan jättämä paha maku katoaa suusta rivi riviltä ja ehkä nostaa jopa hieman odotuksia miehen seuraavaa seikkailua ajatellen.

Lainaus: Rat-Nem Marunin mustassa sielussa kiehui hillitön viha. Hän ei ollut onnistunut tappamaan tyttöä ja oli joutunut pötkimään häpeällisesti pakoon ylivoiman edessä. Hän, Rat Nem-Marun, helvetin ylipappi ja tuhon sanansaattaja oli puikkinut pakoon kuin pelästynyt jänis! Se kaiveli hänen mieltään. Hän ei kerta kaikkiaan sietänyt sellaista heikkoutta. Kaikkein vähiten itseltään!
Kukaan ei voinut voittaa häntä. Hän oli voittamaton!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Nacht der Mumie (TB 2)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1990
Hinta: 19,50 mk

Yöjuttu 2B/1990: Kun haudat aukeavat

 

Takakansi: Yksityisetsivä Tony Ballardille alkoi tihkua omituisia tietoja henkiolentojen ilmestymisestä.

Ihmisiäkin oli kadonnut.

Tony Ballard alkoi penkoa asioita ja päätyi eri vaiheiden jälkeen zombieiden hautausmaalle. Pelko alituisena seuranaan hän ryhtyi taisteluun eläviä vainajia vastaan, ja hänen muutenkin hankala tilanteensa muuttui kertakaikkiaan sietämättömäksi – ja ennen kaikkea – hengenvaaralliseksi…

Arvio: Yöjutun vuoden 1991 ensimmäinen tuplanumero esitteli kauhufaneille uuden aaveidenmetsästäjän, niin ikään Englannissa asuvan Tony Ballardin. Loppuvuodesta 1982 luotu Ballard seikkaili kotimaassaan Saksassa kaikkiaan 200 numerossa, mutta suomalaisille lukijoille häntä tarjottiin vain neljästi. Tämä ei yllätä, sillä ainakin ensivaikutelman perusteella kyseessä on halpa John Sinclair -tarinoiden suosiolla ratsastava klooni.

Kun haudat aukeavat on väritön zombiejuttu, jossa ei ole jännitystä mihinkään suuntaan. Tony Ballard on esikuvansa Sinclairin kaltainen yli-ihminen, jolle pieni zombiearmeija ei pysty aiheuttamaan kuin ajoittaisia ongelmia. Zombiet ja heidän hallitsijansa ovat yhtä avuttomia ja aikaansaamattomia kuin Sinclairinkin tarinoissa. Kun kokonaisuuteen sotketaan vielä nuori, karatea harrastava kiinalainen parapsykologian opiskelija ja hänen erikoinen opettajansa, ollaan aivan Sinclair-tarinoiden vanavedessä. Ainoa merkittävä poikkeus on komiikka: Ballardin kirjoittaja A. F. Morland (oik. Friedrich Tenkrat) tuntuu työstäneen tekstiään enemmän huumorimielellä kuin Jason Dark Yöjuttujaan. Vai miltä kuulostaa demoneja torjuva jauhe, silmistään tulisia peitsiä ampuva entinen demoni tai maaginen liekinheitin?

Lainaus: Uskoin, että koko jutun takana oli monikasvoinen demoni Rufus, joka oli pitänyt minua pilkkanaan jo kauan. Hän toimi mielellään taustalla rakentelemassa ansojaan ja lähetti vain kätyreitään kimppuuni. Siitä huolimatta olin päässyt muutaman kerran katsomaan häntä silmästä silmään.

En kuitenkaan ollut kyennyt sammuttamaan hänen mustaa elämänliekkiään, sillä hänellä oli eräs aivan poikkeuksellinen ominaisuus: tiukan paikan tullen hän tuhosi itse itsensä ja nousi myöhemmin jälleen esiin kuin feeniks-lintu tuhkasta.

Jos onnistuisin kerrankin olemaan nopeampi, monikasvoinen demoni olisi lopullisesti tuhottu. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Wenn sie aus den Gräbern steigen (TB 1)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.2.1990

Hinta: 19,50 mk