Yöjuttu 7A/1984: Tuo minulle Asmodinan pää

Takakansi: Hänen valtakuntansa oli yhtä julma kuin laajakin. Tänne sumun, kiusattujen demonisielujen, huutojen ja valitusten labyrinttiin ei tavallisesti kukaan ihminen uskaltautunut. Olkoonkin, että hän oli liittoutunut tämän valtakunnan hallitsijan kanssa.
Tohtori Kuolema oli sen tehnyt.
Hänen oli onnistunut vetää Kummitus omalle puolelleen taistelemaan Asmodinaa, paholaisen tytärtä vastaan. Näin karmivaa tilannetta ei ollut vielä koskaan aikaisemmin syntynyt. Ihmisdemoni tohtori Kuolema nousi helvetin alkuvoimia vastaan. Hän aikoi jopa kukistaa ne!

Arvio: Kolmas ja viimeinen osa helvettisaagasta huipentuu Tohtori Kuoleman ja Asmodinan väliseen yhteenottoon Kummituksen valtakunnassa. Eeppisen taistelun ympärille sijoitettu tarina on kaikesta huolimatta tylsä, sillä vaikka välienselvittely itsessään on mallikkaasti kirjoitettu, on kaikki muu sen ympäriltä karsittu minimiin. Kukaan ei jaksa lähestulkoon lehden mittaista kuvausta siitä, mitä kaikkea mustaveriset keksivät toistensa pään menoksi ja niinpä lopputulos tuntuu aivan yhdentekevältä.

Mielenkiintoisin osuus alkaa vastaa yhteenoton jälkeen, kun voittanut osapuoli ottaa kohteekseen varjoissa piileskelevän John Sinclairin. Yllättävä loppuratkaisu pelastaa kuitenkin sankarimme juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta tapa jolla se käy, on heikkoakin heikompi. Jos lopetukset eivät ole olleet Jason Darkin vahvinta osa-aluetta, niin kehumista ei ole kansikuvassakaan, sillä kun ei taaskaan ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Kolmeosainen helvettisaaga (Helvetin portilla, Kauhun keskipisteessä ja Tuo minulle Asmodinan pää) jää lopulta mieleen vain kunnianhimoisena, joskin hyvin tylsänä yrityksenä luoda suureellista kauhutarinaa. Yöjutun ensimmäinen erikoisnumero.

Lainaus: - Siinä oli ensimmäinen, Solo Morasso. Tuhoan kätyrisi yksitellen. Maa repeili jälleen monesta kohdasta ja ihmisen korkuiset laavapatsaat purskahtivat ylös repeämistä. – Kuka haluaa olla seuraava? Ilmoittakaa toki. Tehän menette hänen puolestaan vaikka tuleen…
Jälleen ivallista naurua.
Tohtori Kuoleman sisällä raivosi helvetti. Hänen ja Asmodinan välissä kuivuivat laavageysirit, joille hän ei voinut mitään. Hän näki vaa’an kallistuvan Asmodinan hyväksi. Hän oli seurannut järkyttyneenä Mondon kuolinkamppailua. Tosin hän ei surrut itse Mondoa, vaan sitä, mitä tämä olisi voinut vielä tehdä Murhaliigan hyväksi.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Bring mir den Kopf von Asmodina (GJS Nr. 202)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1984
Hinta: 7,90 mk

Yöjuttu 2/1984: Tuonpuoleiseen tuomittu

Takakansi: Maddox, demonituomari, hieroi tyytyväisenä käsiään.
- Tästä hetkestä olen iloinnut jo kauan etukäteen, hän huudahti, ja hänen mahtava äänensä jylisi paholaistemppelissä.
- Minä olen syytön! Minä en ole tehnyt mitään! Glenda Perkins yritti vakuuttaa. Hänen puheensa sortui kyyneliin.
- Sinä kuulut Sinclairille, demonituomari huomautti – ja Sinclair on meidän vihollisemme. Siksi saat kärsiä saman kohtalon kuin hän…
Glenda tiesi, että nämä sanat merkitsivät hänelle kuolemantuomiota. Hänet oli tuomittu tuonpuoleiseen…

Arvio: Glenda Perkinsin jouluostokset saavat kaamean lopun, kun gangsteripäällikkö Logan Costellon palveluksessa oleva lihaskimppu kaappaa hänet. Glenda pelastuu, mutta pelastaja osoittautuu tuonpuoleisen asukiksi, joka vetää hänet Kummituksen valtakuntaan. Glendan kaappaaminen vetää myös Johnin mukaan julmaan leikkiin.

Tuonpuoleiseen tuomittu on helvettiin sijoittuvien tarinoiden ensimmäinen osa ja samalla ensimmäinen Suomessa julkaistu numero, jossa Tohtori Kuolema alias Solo Morasso nousee keskeiseen osaan – olkoonkin, että hän on edelleen sivussa itse varsinaisista tapahtumista. Glendan pelastamisen ohessa John ystävineen saa selvittää tämän mielipuolen olinpaikan, muuten kaikki on menetetty. Toiminnan vähyys on miinusta, mutta vastaavasti kirjoittaja käyttää tarmonsa ja mielikuvituksensa helvetin näkyjen kuvailuun ja mukana menossa onkin koko joukko eri ulottuvuuksien asukkeja. Alkuperäinen kansi on totuttuun tapaan tyylikkäämpi kuin kotimainen vastine.

Lainaus: Glenda näki lyhyen hetken aikana kaiken aivan kirkkaasti.
Kaikki helvetin hirviöt, epäsikiöt ja kauhukuvat näkyivät silmäkkeen kautta hänen edessään. Painajaisunista tuli nyt täyttä totta.
Hän näki jopa kolmipäisiä hirviöitä, ihmisen ja eläimen epäsikiöitä ja risteytymiä, merihirviöitä, joilla oli ihmisen pää ja valtavat tarttumakynnet, jättiläismäisiä rottia, jotka kalusivat valkeita luita ja hurjan näköisiä olentoja, joilla oli kalan pää ja suussaan valtavat tikarin terän muotoiset hampaat. Ilmassa liihotteli jättiläiskokoisia lepakoita ja ihmissudet juoksentelivat kuono verta tippuen etsimässä uutta saalista, kuten limaiset raadonsyöjä-ghoulitkin.
Kaikki oliot olivat aivan kuin eräänlaisessa kattilassa, jossa kuhisi ja kihisi kaiken aikaa. Tämä oli alastoman kauhun ja todeksi muuttuneiden painajaisunien tyyssija.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Im Jenseits verurteilt (GJS Nr. 197)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1984
Hinta: 7,10 mk

Yöjuttu 1/1982: Kauhujen yö

Takakansi: Jotakin täysin käsittämätöntä oli täytynyt tapahtua. Työtoverit ja ystävät eivät tunteneet häntä. Kolkoilla kaduilla kaikui Song of Death – Kuoleman laulu. Varjoista liukui esiin olentoja – eläviä kuolleita! Mystistä jännitystä!

Arvio: Ensimmäinen Suomessa julkaistu Yöjuttu heittää John Sinclairin aikalukkoon, tuhoutuvan Lontoon raunioihin, jossa hän käy armotonta taistelua Asmodinan joukkoja vastaan. Maagikko Myxin pelastaa Johnin varmalta kuolemalta, mutta voimiaan keräävä entinen atlantislainen jää loppukamppailussa soittamaan toista viulua Johnin joutuessa ottamaan mittaa hyvästä ystävästään, vastapuolelle siirtyneestä Sukosta.

Loppuratkaisu on laimea ja tarina kaikkinensakin vaatimaton. En tiedä millaista teksti on alkuperäiskielellä, mutta suomennoksesta huolehtinut Nenonen olisi voinut muokata kokonaisuutta toimivammaksi kuin mitä se nyt on: töksähtelevä kerronta ja todella vaatimattomasti kuvatut toimintakohtaukset eivät anna aihetta ylistykseen. Asmodinan, demonipyöveli Desteron ja tuomari Maddoxin läsnäolosta plussaa, Myxinin osuus jää yhtä kohtausta lukuun ottamatta epäselväksi. Kansikuva on koko lehden historian huonoimpia.

Lainaus: Lontoo hajosi! Rakennukset murenivat, Big Ben sortui, rautatieasema vajosi kasaan, sillat sortuivat Thamesiin, Tower oli kuin raskaan pommituksen jäljiltä. Ja ihmiset! Heidän asemansa oli kaikkein pahin. Asuintalot olivat tuhoutuneet. Hengissä selvinneet ryntäsivät paniikin vallassa raunioista kaduille. Monet yrittivät paeta autoillaan. Katuvalot eivät toimineet enää, monet kadut olivat sortuneitten rakennusten tukkimat. Lontoon tuho!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Angst über London ( GJS TB Nr. 1)

Suomentanut: Kari Nenonen

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.3.1982

Tutustumishinta: 4,90 mk