Yöjuttu 3/1989: Liikkuva ruumisarkku

Takakansi: Muutos käynnistyi. Barbara vääntelehti tuskissaan. Hänen suupieliinsä kohosi valkeaa vaahtoa ja hän voihki hiljaa.
Minun täytyy päästä pois tästä vaunuosastosta, hän ajatteli. Muut matkustajat eivät saaneet huomata mitään. He eivät saaneet nähdä kuinka nuori ja viehättävä neitonen muuttui raatelevaksi pedoksi.
Vihdoin hän pääsi junan käymälään ja lukitsi oven. Hänen iholleen oli jo ilmestynyt untuvaista karvaa, joka tiheni nopeasti turkiksi. Kädet muuttuivat käpäliksi ja kasvot ihmistiikerin naamaksi. Barbara oli kohta valmis levittämään kauhua ja kuolemaa junamatkustajien keskuuteen…

Arvio: Kun John Sinclair ystävineen surmasi Hampuria terrorisoivan ihmistiikerin (ks. Ihmistiikeri, Yöjuttu 9/1984), he eivät voineet aavistaa kirouksen jatkavan eloaan. Niin kuitenkin kävi, sillä demonin hyökkäyksen seurauksena sairastuneet uhrit alkoivat myöhemmin kokea outoja tuntemuksia ja ennen pitkää murhaaminen oli heidän ainoa intohimonsa. John, Suko ja Will Mallmann joutuivat toistamaan takavuosien urotyön pysäyttäessään pikajunassa riehuvan hirviön.

Suoraviivainen ja ripeä toimintakauhistelu on juuri sellainen, jota alkuvuoden numeroiden parissa tylsistynyt Yöjuttu-fani kaipaa. Tässä tarinassa ei liikoja pysähdellä, vaan meno on jopa räväkämpää kuin esiosassaan. Ainoa moite koskee tarinan hirviötä, joka toisinaan toimii typerämmin kuin olisi sallittua, antaen näin verivihollisilleen mahdollisuuden iskeä. Kansikuvalla ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa, vaan se oli alkujaan piirretty Suomessa numerolla 6/85 (Lontoon ruumisvankkurit) julkaistuun tarinaan. Lukijoiden lähettämiä piirroksia ei ollut tällä kertaa kuin yksi, Juri Kovaljeffin ”No Axes Here Mister, Did You Get It?”

Lainaus: Sami Sorgen suu avautui ja ihmistiikeri sai pahanhajuisen krapulahenkäyksen vasten kuonoaan. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä tippaakaan. Hirviö oli aikonut surmata kulkurin ja toteutti aikomuksensa.
Käpälä kohosi ja sivalsi. Ensimmäistä sivallusta seurasi toinen ja kolmas. Suusta kuului kammottavaa sähähtelyä. Ihmistiikeri tutisi ja vapisi kiihkosta. Tyhjässä tavaravaunussa tapahtui hirveä rikos.
Kulkuri ei kyennyt puolustautumaan hirmuisia käpäläniskuja vastaan. Hänen hapuilevat liikkeensä hidastuivat isku iskulta ja lakkasivat kohta kokonaan…

Lukijan novelli: Genesis
Arto Laatikaisen kirjoittama Genesis vie lukijansa Joensuuhun, hotelli Kimmelin alakerran yökerhoon, jonka seksiä tihkuva tarjoilijatar sekoittaa paikallisen nuorukaisen pään. Erikoisen loppuratkaisun sisältävä tarina on muulta osaltaan peruskauraa, eikä nouse kuin niukin naukin lukijoiden kirjoittamien novellien parhaimpaan kolmannekseen.

Lainaus: Joenpinta heijasti kuun kelmeää valoa. Muhkurainen ajopuu, josta kaarna oli hankautunut pois, niin että nilakerros hohti valkoisena, lipui verkalleen yhä kauemmas rannasta. Sitten kurimus pyöräytti sen ympäri ja (HYVÄ LUOJAI!!!) imaisi pohjavirtauksen mukana syvyyksiin.
”Genesis, tule takaisin! Et saa jättää minua!”


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Ich stürmte den rollenden Sarg (GJS Nr. 259)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1989
Hinta: 12,50 mk

Yöjuttu 9/1984: Ihmistiikeri

Takakansi: Saksalainen ja kolme intialaista aikoivat suorittaa Himalajan vuoriston juurella Nepalissa tehtävän, jolle muut ihmiset olisivat vain nauraneet.
He aikoivat tappaa pedon.
Mutta kysymys ei ollutkaan mistä tahansa pedosta, vaan i h m i s t i i k e r i s t ä ! Se oli raivonnut seudulla jo kuukausia. Sen hampaisiin joutuneella uhrilla ei ollut toivoakaan pelastumisesta. Hirvittävällä kynnellään se tappoi uhrinsa ja jätti jälkeensä oman tunnusmerkkinsä, KULTAISEN KYNNEN.

Arvio: Helvetillisen rock-yhtye ”Kauhukoneen” kanssa käydyn yhteenoton jälkeen Johnin ja Sukon tie vie Hampuriin, jossa riehuu outo murhaaja. Muutamien salapoliisitöiden jälkeen selviää, että kyseessä on ihmisen ja tiikerin sekasikiö, joka on peruja Nepalissa saadusta tartunnasta. Ihmistiikerin kiinniottaminen ei ole suurkaupungissa järin helppoa, mutta onneksi mutantilla on selkeät suunnitelmat kenet päästää milloinkin pois päiviltä – se helpottaa ystäviämme kummasti.

Vaatimaton ja aivan liian suoraviivainen juoni hämmästyttää epäloogisuudellaan: jos onneton viruksen kantaja sai taudin toisaalla, miksi se ei leviä samalla tavalla sivistyneessä maailmassa? Muutenkaan tarinassa ei ole sen enempää jännitystä kuin yllätyksellisyyttäkään, ellei sellaiseksi halua mieltää kannen gepardinaista tiikerimiehen sijaan. Lehteä mainostettiin vielä edellisessä numerossa alkuperäisellä nimellään ”Kultainen kynsi”, mutta kenties nimi vaihdettiin myynninedistämismielessä? Ilmestymisvuotensa heikoin Yöjuttu, palkkashekki mielessä kirjoitettu.
HUOM! Ensimmäinen lehti, jossa mukana "Kysy Yöjutusta" -palsta.

Lainaus: Erna Brindalla jähmettyi kauhusta. Hänen edessään seisova olento oli jokin helvetin epäsikiö, painajaisunen hirviö keltamustien viirujen raidoittaman tiikerin ja vaaleatukkaisen miehen sekoitus.
Ihmisen ja tiikerin raja kulki pystysuunnassa täsmälleen vartalon keskellä.
Oikea eturaaja näytti erilaiselta kuin käsi. Ei pelkästään siksi, että se oli muuttunut käpäläksi, vaan siksi, että tassun etureunassa kiilteli pientä veistä muistuttava terävä kultainen kynsi.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die goldene Kralle (GJS Nr. 205)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.9.1984
Hinta: 7,90 mk