Yöjuttu 1/1982: Kauhujen yö

Takakansi: Jotakin täysin käsittämätöntä oli täytynyt tapahtua. Työtoverit ja ystävät eivät tunteneet häntä. Kolkoilla kaduilla kaikui Song of Death – Kuoleman laulu. Varjoista liukui esiin olentoja – eläviä kuolleita! Mystistä jännitystä!

Arvio: Ensimmäinen Suomessa julkaistu Yöjuttu heittää John Sinclairin aikalukkoon, tuhoutuvan Lontoon raunioihin, jossa hän käy armotonta taistelua Asmodinan joukkoja vastaan. Maagikko Myxin pelastaa Johnin varmalta kuolemalta, mutta voimiaan keräävä entinen atlantislainen jää loppukamppailussa soittamaan toista viulua Johnin joutuessa ottamaan mittaa hyvästä ystävästään, vastapuolelle siirtyneestä Sukosta.

Loppuratkaisu on laimea ja tarina kaikkinensakin vaatimaton. En tiedä millaista teksti on alkuperäiskielellä, mutta suomennoksesta huolehtinut Nenonen olisi voinut muokata kokonaisuutta toimivammaksi kuin mitä se nyt on: töksähtelevä kerronta ja todella vaatimattomasti kuvatut toimintakohtaukset eivät anna aihetta ylistykseen. Asmodinan, demonipyöveli Desteron ja tuomari Maddoxin läsnäolosta plussaa, Myxinin osuus jää yhtä kohtausta lukuun ottamatta epäselväksi. Kansikuva on koko lehden historian huonoimpia.

Lainaus: Lontoo hajosi! Rakennukset murenivat, Big Ben sortui, rautatieasema vajosi kasaan, sillat sortuivat Thamesiin, Tower oli kuin raskaan pommituksen jäljiltä. Ja ihmiset! Heidän asemansa oli kaikkein pahin. Asuintalot olivat tuhoutuneet. Hengissä selvinneet ryntäsivät paniikin vallassa raunioista kaduille. Monet yrittivät paeta autoillaan. Katuvalot eivät toimineet enää, monet kadut olivat sortuneitten rakennusten tukkimat. Lontoon tuho!

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Angst über London ( GJS TB Nr. 1)

Suomentanut: Kari Nenonen

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.3.1982

Tutustumishinta: 4,90 mk

Esittely

”Yöjuttu (saks. Geisterjäger John Sinclair) on saksalainen kauhulukemisto, jota on kirjoittanut Helmut Rellergerd salanimellä Jason Dark, paremmin Jerry Cottonin tekijänä tunnettu kirjoittaja. Lehteä ilmestyi Suomessa 1982-1993 ja yksi numero vuonna 2002.

Lehdessä seikkailee Scotland Yardin ylitarkastaja, "haamuetsivä" (saks. Geisterjäger) John Sinclair ystäviensä Sukon, Will Mallmannin ja Bill Conollyn kanssa. Lehden keskeisinä teemoina ovat oudot ja yliluonnolliset olennot ja mysteerit.” (Lähde: Wikipedia).

Yöjuttu-lehti tuntuu kohonneen vuosien mittaisesta unohduksesta ja viime vuosikymmenten naureskelusta takaisin jonkin kaltaiseen kulttisuosioon, kiitos pian keski-ikään yltävien ja lapsuutensa huolettomiin päiviin haikailevien kauhuharrastajien. Aaveidenmetsästäjä John Sinclairista kertovista tarinoista muisteleviin henkilöihin tuntuu tätä nykyä törmäävän yhä useammin ja nimenomaan hyvässä hengessä: vaikka Sinclairin ja hänen ystäviensä edesottamukset tuntuvatkin tänä päivänä varsin lapsellisilta, on niillä oma erityispaikkansa monen 1980-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen henkilön muistoissa – ja muistojahan tulee vaalia.

Yöjuttu-klubin nimi juontaa samannimiseen, lehden toimituskunnan vuonna 1986 perustamaan kerhoon, johon pääsivät ainoastaan lehden lukijakyselyihin oikein vastanneet henkilöt. Kymmenosaiseen kyselyyn vaadittiin vankkaa taustatietoa Yöjutun tapahtumista ja henkilöistä ja allekirjoittanutkin onnistui selvittämään vaadittavan sisäänpääsyrajan (kaikki hyväksytyt on lueteltu Stellan rottakellari -lehdessä 8/86). Valitettavasti muovinen klubikorttini on vuosien myllerryksissä päätynyt Murhaliigan johtajan Solo Morasson haltuun, mutta älkäämme antako sen häiritä.

Tähän klubiin ei ole pääsyvaatimuksia eikä muitakaan vaateita. Tulen arvostelemaan blogissa kaikki Suomessa julkaistut Yöjuttu-tarinat (mikäli vain saan puuttuvan numeron haltuuni) pokkareineen kaikkineen. Heittäydy mukaan lapsuuden muistoihin, anna mielikuvituksellesi tilaa ja koe vielä kerran Johnin, Sukon, Willin, Sheilan, Janen ja kumppaneiden huikeat yhteenotot tuonpuoleisen asukkien kanssa.