Lehdessä seikkailee Scotland Yardin ylitarkastaja, "haamuetsivä" (saks. Geisterjäger) John Sinclair ystäviensä Sukon, Will Mallmannin ja Bill Conollyn kanssa. Lehden keskeisinä teemoina ovat oudot ja yliluonnolliset olennot ja mysteerit.” (Lähde: Wikipedia).
Yöjuttu-lehti tuntuu kohonneen vuosien mittaisesta unohduksesta ja viime vuosikymmenten naureskelusta takaisin jonkin kaltaiseen kulttisuosioon, kiitos pian keski-ikään yltävien ja lapsuutensa huolettomiin päiviin haikailevien kauhuharrastajien. Aaveidenmetsästäjä John Sinclairista kertovista tarinoista muisteleviin henkilöihin tuntuu tätä nykyä törmäävän yhä useammin ja nimenomaan hyvässä hengessä: vaikka Sinclairin ja hänen ystäviensä edesottamukset tuntuvatkin tänä päivänä varsin lapsellisilta, on niillä oma erityispaikkansa monen 1980-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen henkilön muistoissa – ja muistojahan tulee vaalia.
Yöjuttu-klubin nimi juontaa samannimiseen, lehden toimituskunnan vuonna 1986 perustamaan kerhoon, johon pääsivät ainoastaan lehden lukijakyselyihin oikein vastanneet henkilöt. Kymmenosaiseen kyselyyn vaadittiin vankkaa taustatietoa Yöjutun tapahtumista ja henkilöistä ja allekirjoittanutkin onnistui selvittämään vaadittavan sisäänpääsyrajan (kaikki hyväksytyt on lueteltu Stellan rottakellari -lehdessä 8/86). Valitettavasti muovinen klubikorttini on vuosien myllerryksissä päätynyt Murhaliigan johtajan Solo Morasson haltuun, mutta älkäämme antako sen häiritä.
Tähän klubiin ei ole pääsyvaatimuksia eikä muitakaan vaateita. Tulen arvostelemaan blogissa kaikki Suomessa julkaistut Yöjuttu-tarinat (mikäli vain saan puuttuvan numeron haltuuni) pokkareineen kaikkineen. Heittäydy mukaan lapsuuden muistoihin, anna mielikuvituksellesi tilaa ja koe vielä kerran Johnin, Sukon, Willin, Sheilan, Janen ja kumppaneiden huikeat yhteenotot tuonpuoleisen asukkien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti