Yöjuttu 3/1989: Liikkuva ruumisarkku

Takakansi: Muutos käynnistyi. Barbara vääntelehti tuskissaan. Hänen suupieliinsä kohosi valkeaa vaahtoa ja hän voihki hiljaa.
Minun täytyy päästä pois tästä vaunuosastosta, hän ajatteli. Muut matkustajat eivät saaneet huomata mitään. He eivät saaneet nähdä kuinka nuori ja viehättävä neitonen muuttui raatelevaksi pedoksi.
Vihdoin hän pääsi junan käymälään ja lukitsi oven. Hänen iholleen oli jo ilmestynyt untuvaista karvaa, joka tiheni nopeasti turkiksi. Kädet muuttuivat käpäliksi ja kasvot ihmistiikerin naamaksi. Barbara oli kohta valmis levittämään kauhua ja kuolemaa junamatkustajien keskuuteen…

Arvio: Kun John Sinclair ystävineen surmasi Hampuria terrorisoivan ihmistiikerin (ks. Ihmistiikeri, Yöjuttu 9/1984), he eivät voineet aavistaa kirouksen jatkavan eloaan. Niin kuitenkin kävi, sillä demonin hyökkäyksen seurauksena sairastuneet uhrit alkoivat myöhemmin kokea outoja tuntemuksia ja ennen pitkää murhaaminen oli heidän ainoa intohimonsa. John, Suko ja Will Mallmann joutuivat toistamaan takavuosien urotyön pysäyttäessään pikajunassa riehuvan hirviön.

Suoraviivainen ja ripeä toimintakauhistelu on juuri sellainen, jota alkuvuoden numeroiden parissa tylsistynyt Yöjuttu-fani kaipaa. Tässä tarinassa ei liikoja pysähdellä, vaan meno on jopa räväkämpää kuin esiosassaan. Ainoa moite koskee tarinan hirviötä, joka toisinaan toimii typerämmin kuin olisi sallittua, antaen näin verivihollisilleen mahdollisuuden iskeä. Kansikuvalla ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa, vaan se oli alkujaan piirretty Suomessa numerolla 6/85 (Lontoon ruumisvankkurit) julkaistuun tarinaan. Lukijoiden lähettämiä piirroksia ei ollut tällä kertaa kuin yksi, Juri Kovaljeffin ”No Axes Here Mister, Did You Get It?”

Lainaus: Sami Sorgen suu avautui ja ihmistiikeri sai pahanhajuisen krapulahenkäyksen vasten kuonoaan. Se ei kuitenkaan häirinnyt sitä tippaakaan. Hirviö oli aikonut surmata kulkurin ja toteutti aikomuksensa.
Käpälä kohosi ja sivalsi. Ensimmäistä sivallusta seurasi toinen ja kolmas. Suusta kuului kammottavaa sähähtelyä. Ihmistiikeri tutisi ja vapisi kiihkosta. Tyhjässä tavaravaunussa tapahtui hirveä rikos.
Kulkuri ei kyennyt puolustautumaan hirmuisia käpäläniskuja vastaan. Hänen hapuilevat liikkeensä hidastuivat isku iskulta ja lakkasivat kohta kokonaan…

Lukijan novelli: Genesis
Arto Laatikaisen kirjoittama Genesis vie lukijansa Joensuuhun, hotelli Kimmelin alakerran yökerhoon, jonka seksiä tihkuva tarjoilijatar sekoittaa paikallisen nuorukaisen pään. Erikoisen loppuratkaisun sisältävä tarina on muulta osaltaan peruskauraa, eikä nouse kuin niukin naukin lukijoiden kirjoittamien novellien parhaimpaan kolmannekseen.

Lainaus: Joenpinta heijasti kuun kelmeää valoa. Muhkurainen ajopuu, josta kaarna oli hankautunut pois, niin että nilakerros hohti valkoisena, lipui verkalleen yhä kauemmas rannasta. Sitten kurimus pyöräytti sen ympäri ja (HYVÄ LUOJAI!!!) imaisi pohjavirtauksen mukana syvyyksiin.
”Genesis, tule takaisin! Et saa jättää minua!”


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Ich stürmte den rollenden Sarg (GJS Nr. 259)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1989
Hinta: 12,50 mk