maanantai 30. syyskuuta 2019

Yöjuttu 4/1988: Hirttokoura

Takakansi: Miestä sanottiin hirttokouraksi, koska hän oli kaupungin pyöveli. Lukemattomien täytäntöönpantujen hirttotuomioiden seurauksena hänen nimensä sai kolkon ja kaamean kaiun.
Kun pyöveli kuoli, kukaan ei halunnut kantaa hänen arkkuaan hautaan. Ihmiset pelkäsivät, sillä he vaistosivat Hirttokouran tehneen liiton itsensä paholaisen kanssa…

Arvio: Oikeanlaisen hautaustoimenpiteen tekeminen on kauhutarinoissa kaiken perusta, sillä muuten kuolleen henki voi jäädä vaeltamaan ulottuvuuksien välille ja aiheuttaa harmia yhdelle jos toisellekin. Näin käy Yöjutun tarinassa Hirttokoura, jossa iäkkään pyövelin hautaajiksi valitut laitapuolen kulkijat eivät uskalla tehdä työtään kunnolla, vaan jättävät sen puolitiehen. Heidän epäonnekseen pyövelin viimeinen leposija tulee sijaitsemaan suurkaupungin sykkeessä, jossa tämän kostolle altistuvien asukkaiden määrä on lähestulkoon rajaton.

Hirttokouran tarina lähtee liikkeelle varsin näppäristä olosuhteista, mutta valitettavasti se taantuu hyvissä ajoin peruskauhisteluksi. Juonenkäänteet ovat liian ennalta-arvattavia ja toisesta ulottuvuudesta ilmaantuvan hirttosilmukan aikaansaama jännitys laimeaa. Jos kukaan ei osaa odottaa sen ilmestymistä ja ainoastaan John Sinclairilla on riittävät apuvälineet sen tuhoamiseksi, eikö pyövelin kannattaisi hyökätä useammin ja odottamatta? Toimintaa rajataan turhan paljon ja loppuhuipentuma zombiepyöveleineen on aivan liian yksinkertainen.

Lehdessä on mukana myös vampyyrivitsikilpailun parhaat sutkaukset. Taso ei ollut toimituksenkaan mielestä korkea, enkä voi olla kuin samaa mieltä heidän kanssaan.

- Mitä ”mottoa” vampyyrit kammoksuvat eniten? Jokaisella meillä on ristinsä kannettavanaan.
- Hyvä ohje vampyyreitä kammoksuville: valkosipuli päivässä pitää vampyyrit loitolla.
- Mitä demonia vastaan Johnny Conolly taistelee? Hammaspeikkoa.

Lainaus: Kaamea epäilys valtasi minut. Oliko joku ehättänyt edelleni avaamaan pyövelin kirottua hautaa? Kuka se mahtoi olla?
En kuitenkaan kääntynyt pakosalle, vaan lähdin hiipimään portaita alas pahojen aavistusten vallassa. Jos pyövelin sielu pääsisi nyt yhteyteen haudassa makaavan ruumiin kanssa, syntyisi hirveä zombie, jonka murhanhimoista riehumista ei kukaan pystyisi estämään.
Silloin tulisi ruumiita…


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Gatanos Galgenhand (GJS Nr. 248)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1988
Hinta: 11,50 mk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti