Takakansi: Maata oli kohdannut onnettomuus. Siellä raivosi tuhoisa sota. Joidenkin onnekkaiden oli onnistunut pelastaa henkiriepunsa ja joitakin välttämättömimpiä tarvekalujaan, mutta oli myös paljon kuolleita, jotka täytyi haudata.- Haudatkaamme kuolleet, vieraalta paikkakunnalta saapunut kirkkoherra sanoi.
- Meillä ei ole omaa hautausmaata, muuan vanha ukko vastasi.
- Haudatkaa heidät sitten naapurikylän hautausmaahan, kirkkoherra ehdotti.
Läsnäolijat vavahtivat kuullessaan sen. He tunsivat naapurikylään johtavan vaikeakulkuisen tien. Sitä nimitettiin Ruumispoluksi, koska kaikki tiesivät, että jokainen joka kohtasi siellä valkokaapuisen naisen, oli kuoleman oma…
Arvio: Ruumispolun ja Valkoisen naisen tarina on painunut viime vuosikymmeninä unholaan, mutta muuttuu taas ajankohtaiseksi, kun muuan rikosetsiväkokelas lähtee selvittämään kuolleen setänsä tapausta. Seurakseen hän saa Will Mallmannin ja aaveidenmetsästäjä John Sinclairin. Pieni saksalaiskylä on ajautunut taas kauhun keskipisteeksi.
Englantilaisen Hammer-yhtiön elokuvat mieleen tuova Ruumispolku on keskinkertainen peruskauhistelu, jossa vuosisatoja vanha demoni jatkaa tekojaan ihmisten keskuudessa. Tarina ei ole kaksinen eikä kovin jännittäväkään. Vanha ja unohdettu hautausmaa sinne johtavine ruumispolkuineen on hyvin visualisoitu, mutta muilta osin kirjoittaja on säästänyt paukkunsa tuonnemmaksi. Loppuhuipentuma on erittäin laimea ja niinpä Ruumispolku onkin kertakäyttötavaraa.
Lainaus: Vanha Göpfert ei hievahtanutkaan. Hän seisoi kynnyksellä puolimätine kasvoineen, harmaaihoisena ja harvat hiukset hapsottaen.
Hänen nimensä oli Ralf Göpfert, kuten hänen veljenpoikansakin nimi ja Frank pani yhtäkkiä kauhulla merkille, ettei tuo olento lainkaan hengittänyt. Hän ei ollut enää mikään ihminen, vaan haudasta noussut elävä ruumis.
Frank muisti Kölnissä näkemänsä kauhuelokuvan vastaavanlaisine hirviöineen. Tämä ei ollut valitettavasti elokuvaa, vaan veristä totta. Se oli yhtä totta kuin ystävättären vapina, jonka hän tunsi, pitäessään käsivartensa kiedottuna tämän hartioilla.
Göpfert aikoi tappaa heidät!
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Der Leichenpfad (GJS Nr. 228)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.8.1986
Hinta: 9,50 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti