Takakansi: Asmodis oli toistaiseksi pysytellyt taka-alalla ja lähettänyt muut tekemään tihutyöt puolestaan. Emme olleet milloinkaan joutuneet katsomaan toisiamme silmästä silmään enkä uskonut niin enää tapahtuvankaan. Polkumme kulkivat kuitenkin ristiin, kun ryhdyin etsimään Veriurkuja. Löysin ne, mutta samalla kohtasin myös hänet!Edessäni seisoi Asmodis koko pirullisessa persoonassaan. Jättiläismäisessä luolassa alkoi armoton kamppailu…
Arvio: John ja Suko ovat saaneet ratkaistua Kuoleman sanansaattajien tapauksen ja aikeissa palata Los Angelesista Lontooseen, mutta sakea hernerokkasumu estää heidän lähtönsä. Niinpä ystävyksemme päättävät suunnata San Franciscoon, mutta pysähtyvät matkalla Pine Bluffin pikkukaupunkiin, missä mikään ei ole sitä miltä näyttää. Matkaseurakseen he ovat saaneet suomalaisen Kaarina Laineen, joka on reppumatkalla kohti Kanadaa.
Kaikkien aikojen parhaimpiin Yöjuttu-tarinoihin lukeutuva Veriurut on toiminnantäyteinen ja infernaalisen loppuhuipentuman sisältävä jännäri, jossa arkkienkelitkin puuttuvat tapahtumien kulkuun. Elävien kuolleiden hallitsema kylä, hernerokkasumu, kaiken vaippaansa kietova pimeys ja verellä käyvät, paholaisen hallussa olevat urut muodostavat mielikuvituksellisen rikkaan kokonaisuuden. Tällä kertaa kirjoittaja on ollut huolellinen tekemisissään, eikä minkään juonenkäänteen kohdalla sorruta halpahintaisiin ratkaisuihin. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 10/1992.
Lainaus: Munkit olivat yrittäneet hävittää urkujen vaikutuksen sulkemalla ne kallioluolaan.
Nyt kalliotemppelin sisäänkäynti oli jälleen auki ja urkuja voitiin soittaa uhrien veren voimalla.
Ne olivat jättiläiskokoiset ja niiden pillit kohosivat paholaisen edessä huimaavaan korkeuteen kuin valtavat keihäät, jotka oli asetettu pystyyn kärki alaspäin. Pillit olivat väriltään sinertävät, toiset näyttivät vaaleammilta, toiset tummemmilta. Ilma-aukkojen yläpuolella näkyi selvästi ihmiskasvoja puisen pinnan läpi. Ne olivat kuuluneet ihmisille, jotka olivat joutuneet heittämään henkensä näiden Veriurkujen vuoksi. Heidät ja urut oli yhdistetty toisiinsa ikuisiksi ajoiksi.
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Die Blutorgel (GJS Nr. 186)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1983
Hinta: 6,70 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti