Takakansi: Kun markiisi Istvan Laduga yllättää vaimonsa rakastajattaren sylistä, viha sumentaa hänen järkensä.Hän suunnittelee vaimolleen hirvittävän rangaistuksen, joka myös pannaan täytäntöön: kartanoon rakennetaan ruumishuone, jonka seinään uskoton markiisitar muurataan elävältä!
Kuitenkin, ennen kuin viimeinen kivi lopullisesti loksahtaa paikalleen, kuolemaantuomittu markiisitar ehtii lausua julki kaamean kirouksen.
Pelko leviää koko seudulle. Ja vuosien kuluessa kirous näyttää käyvän toteen…
Arvio: Vuosisatojen takaiset erikoiset tapahtumat riivaavat pientä englantilaiskylää, jonka asukkaita katoaa tietyin väliajoin oudoilla tavoilla. Paikalliset uskovat kyseessä olevan miehensä mestauttaman lady Ladugan haamun, mutta koska yliluonnollisia asioita ei nykyaikaisessa maailmassa ole, on arvoitukselle mahdotonta saada selvyyttä. Lopulta kyläläisten hätähuuto tavoittaa Scotland Yardissa työskentelevän John Sinclairin ja hänen ystävänsä Bill Conollyn. He saapuvat paikalle ottamaan selvää, ovatko Hillsiden asukkaat vain taikauskoisia vai onko lady Laduga todellakin palannut haudan takaa kostamaan kauhean kohtalonsa kyläläisille.
Kesällä 1987 lanseerattujen Yöjuttu-pokkareiden toinen nimike, elokuun alussa ilmestynyt Markiisittaren marmorihauta on aivan yhtä mielikuvitukseton kuin sarjan ensimmäinenkin teos – on tietysti syytä muistaa, että tarina on vuodelta 1974, eikä John Sinclairilla ole läheskään yhtä monipuolista aseistusta apunaan tai värikästä vihollislaumaa vastuksenaan kuin meidän tuntemissamme tarinoissa. Pienen kylän ympärillä leijuva kirous ei ole tarinana mitenkään kekseliäs ja oikeastaan ainoat kiinnostavat yksityiskohdat koko jutussa ovat markiisittaren viimeinen leposija kaikkine siellä majaansa pitävine demoneineen sekä se, ettei Sir James Powellin sihteerinä toimikaan Glenda Perkins vaan kaikkitietävä ja supertehokas rouva Bruns. Suomalainen oikoluku on tehty vasemmalla kädellä, sillä tekstissä on tällä kertaa hävyttömän paljon kirjoitus- ja merkkivirheitä, kuten alla olevasta lainauksestakin voi huomata.
Lainaus: Äänet tuntuivat tulevan kaikista suunnista ja kaikkialta. ne paisuivat vaimeaksi kohinaksi ja muuttuivat ähinäksi ja vaikerrukseksi.,
Johnista tuntui yhtäkkiä, ettei hän enää ollutkaan holvissa yksinään vampyyrien kanssa. Pimeydestä huolimatta hän aisti varjomaiset häilähdykset. Jokin lehahti hänen niskansa taitse ja yritti painaa hänet matalaksi.
Hän sytytti lampun uudelleen ja näki vilahduksen kammottavista epäsikiöistä. Ne olivat helvetin perillisiä.
Demoneja oli siis sittenkin olemassa!
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Das Leichenhaus der Lady L (Gespenster-Krimi nr. 25)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 1.8.1987
Hinta: 18,50 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti