lauantai 20. lokakuuta 2018

Yöjuttu 5/1986: Tappajahyönteiset


Takakansi: Linda Whiteside tönäisi nukkuvaa miestään kyynärpäällä kylkeen.
- Hei Sam, tuolla on joku!
Sammy vain murahti ja käänsi kylkeään. – Kuulet varmaan harhoja kultaseni, mitä siellä nyt voisi olla? Anna minun viimeinkin nukkua. Se kirottu matka alkaa huomenna ja haluan lähteä levänneenä liikkeelle.
Tuolla tavoin puhuessaan Sam oli aidosti närkästynyt, ja Linda tiesi sen oikein hyvin. Mutta hän oli kuullut ääniä ja tiesi voivansa luottaa korviinsa, jotka olivat valppaina levottoman unenkin aikana, kuten tänä yönä oli tapahtunut.
Kuitenkaan hän ei tohtinut sytyttää valoa, vaan nousi sen sijaan istumaan vuoteessaan ja jäi kuuntelemaan pimeyden ääniä…

Arvio: Mieleltään vinksahtanut mehiläisfarmari kokeilee hyönteisillään mitä mielikuvituksellisimpia risteytyksiä, kunnes saa luotua niistä tavallista suurempia ja aggressiiviisempia tuhoajia. Suunnitelmat saavat kuitenkin äkkikäännöksen, kun yksi tappajamehiläisistä karkaa ja hyökkää naapurin perheen kimppuun. Paikalle sattuvat mehiläisfarmaria jo tarkkailleet John ja Suko, joilla on pian täysi työ pysäyttää Lontooseen karanneet mutanttimehiläiset.

Nelikätisen paholaisen tavoin tässäkään tarinassa ei turhia lörpötellä, vaan käydään heti ensi riveillä suoraan toimintaan. Edelliseen numeroon verrattuna konsepti on vain vaatimattomampi, sillä kirjoittaja ei ole pystynyt tuomaan mutanttihyönteisten tarinaan mitään uutta ja siksi Tappajahyönteiset voisi olla kuin suora käännös jostain b-luokan kauhuelokuvasta. Siksi lopputuloksena on keskitasoa vaatimattomampi Yöjuttu, josta ei jää jälkipolville muisteltavaa. Mikähän muuten ollut ideana, että tappajamehiläisistä huolimatta suomalaisen lehden kanteen on laitettu hämähäkki?

Lainaus: Paitsi tukka, Braddockissa herätti huomiota myös ihonväri, joka oli hunajankeltainen. Itse asiassa mies söi hyvin paljon hunajaa. Hän halusi olla kuten mehiläisensä ja oli myös antanut käsiteltyjen mehiläisten pistää kokeeksi itseään. Pistojen vaikutuksesta hän oli äkkiä alkanut ymmärtää eläimiä ja tuntenut vastustamatonta hunajan himoa. Ulkonaisesti hän oli yhä ihminen, mutta sisäisesti hän tunsi kuuluvansa hyönteisten joukkoon. Hän onnistui jopa ääntelemään samalla tavoin kuin ne ja ymmärtämää niiden ääntelyitä. Näin hän alkoi pitää itseään tavallaan mehiläiskuningattaren käden jatkeena.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Mord-Insekten (GJS Nr. 225)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1986
Hinta: 9,50 mk


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti