Takakansi: Ei takakansiesittelyä, teksti poimittu edellisestä lehdestä.- Sanon vain, että Kuoleman järven syvyyksiin kätkeytyy hirveä salaisuus!
Ukko alensi äänensä lähes kuiskaukseksi pienen leirinuotion loimun leikitellessä salaperäisen näköisesti hänen uurteisilla kasvoillaan.
Tyttöjen heleä nauru sai ukon säpsähtämään.
- Mitä nyt?
- Emme me usko tuollaisiin satuihin, Jill Livingstone sanoi, pudistellen päätään niin että pitkät vaaleat hiukset hulmusivat.
- Ja tarinat Loch Nessin hirviöstäkin ovat pelkkää puppua, Karen White tokaisi. -Ne, jotka väittävät nähneensä hirviön, puhuvat täyttä soopaa ja yrittävät vain päästä julkisuuteen…
Arvio: Pienen skotlantilaisen Darkwaterin viereisessä järvessä asuu kammottava ja salaperäinen hirviö, jonka syömien turistien rannalle huuhtoutuvat ruumiinosat herättävät kiinnostusta aina Scotland Yardin erikoisosastoa myöten. Paikalle saapuvat John ja Suko saavat pian itse kokea hirviön verenhimon, kun he käyvät pienestä soutuveneestä kamppailuun sitä vastaan. Aivan kuin yhdessä hirviössä ei olisi tarpeeksi, samalla järvellä liikuskelee myös sinistä valoa hohtava luuranko, jolla on avain salaperäiseen Ruumiskaupunkiin.
Muistikuvani tästä tarinasta olivat olemattomat, joten Kuoleman järvi pääsi yllättämään positiivisesti. Klassisena hirviötarinana se olisi ollut nopeasti kuitattu, mutta luurangon ja Ruumiskaupungin liittäminen mukaan tuo kokonaisuuteen onnistuneesti lisää vivahteita. Myös keskiössä olevat hahmot – rikkauksia tavoitteleva kadunmies, ystävänsä hirviölle menettävä opiskelija - ovat tavallista paremmin hahmoteltuja. Lopun juonenkäänteet eivät ole turhan ilmeisiä, sillä tarina jatkuu Yöjutun seuraavassa numerossa Mykkien jumalten rotko, jossa Darkwaterin taivaalle saapuu uusi, luurankoakin vaarallisempi demoni.
Lainaus: Järvi lepäsi heidän edessään tummana ja salaperäisenä. Hiljainen tuulenvire pani sen pinnan paikoitellen väreilemään, mutta muutoin se oli lähes tyyni. Jos tuijotti vedenpinnan väreilyjä kovin pitkään, saattoi helposti alkaa nähdä erilaisia varjoja ja hahmoja. ne eivät kuitenkaan olleet mitään ennen vedenpaisumusta eläneitä hirviöitä, vaan rannalla kasvavien puiden kuvajaisia.
Järven vesi ei ollut koskaan, edes auringonpaisteella, kirkasta. Soistuneet rannat ja turvepohja värjäsivät veden samean ruskeaksi. Siitä syystä paikallinen väestö olikin antanut järvelle lisänimen ”Musta vesi”.
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Der Todessee (GJS Nr. 221)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.1.1986
Hinta: 9,50 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti