lauantai 7. huhtikuuta 2018

Yöjuttu 1/1985: Pahan silmän hautaholvi

Takakansi: Jokainen ihminen näkee unia. Toisinaan hyviä, toisinaan pahoja. Hyvät unet vaikuttavat häneen myönteisesti, mutta pahat suututtavat häntä ja kasvattavat hänen pelkoaan.
Ihmiset ovat jo vuosisatoja panneet painajaisensa erään olennon syyksi. Tämä olento on nimeltään MARA.
Onko se todella olemassa, minä kysyin itseltäni, sillä en ollut vielä koskaan nähnyt sitä. Kohta en enää epäillyt, sillä sain sen olemassaolosta kouriintuntuvan muistutuksen. Kaiken jähmettävä kauhu valtasi minut kuullessani, että Mara kantoi minun omaa nimeäni.
John Sinclairin järkyttävä uniseikkailu: PAHAN SILMÄN HAUTAHOLVI.

Arvio: Johnin ja Sukon kotimatka Skotlannista Lontooseen saa yllättävän käänteen, kun ensin mainitun isä sotkeutuu outoon tapahtumasarjaan Maghelin pikkukylän hautausmaalla. Myrskyssä kalmistoon laskeutuneen pienkoneen lentäjä on nimittäin uponnut osittain hautakiveen, joka kuuluu vuosisatoja aiemmin eläneelle Sinclairin suvun hylkiölle, John Sinclairille. Aaveidenmetsästäjä-Johnin isä on vaarassa joutua hautaholvissa elävän demonin kynsiin, mutta hänen poikansa saapuu viime hetkellä paikalle. Maraksi esittäytyvän mustaverisen onnistuu paeta, mutta se jää odottamaan mahdollisuutta tuhota nimikaimansa.

Pahan silmän hautaholvi on niitä Yöjuttuja, joiden lukemista olen odottanut tässä projektissa kuin kuuta nousevaa. Mielikuvat ihmisiä tukehduttavasta Marasta ovat jääneet unohtumattomasti mieleen ja muistini mukaan tarina oli yksi pelottavimmista Yöjutuista. Reilu 30 vuotta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, eikä jutun teho ole kantanut meidän päiviimme, enkä ihmettele miksi. Alkuosa on niin paljon loppua pidempi, ettei Maralle jää aikaa kuin lyhyeen rellestysretkeen, vaikka tarina olisi vaatinut toimiakseen paljon enemmän – demonin lyhyet vierailut kun ovat koko jutun parasta antia. Loppuratkaisukin on kuin hatusta vedetty, eikä tällä oikeasti ole juuri mitään tekemistä uniseikkailun kanssa. Kansikuva on sentään yksinkertaisen tyylikäs, mutta pettymyksen maku on siitä huolimatta karvas.

Lainaus: Olin ymmärtänyt Maran tappouhkauksen, ja uskoin sen alkavan toteuttaa sitä. Se tahtoi todellakin tuhota minut, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.
John Sinclair tappaa John Sinclairin.
Mikä mieletön ajatus!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Gruft mit dem Höllenange (GJS Nr. 209)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.1.1985
Hinta: 8,60 mk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti