Takakansi: Nainen oli niin kauhuissaan, ettei kyennyt sanomaan sanaakaan. Hän tuijotti vääristynein kasvoin ja silmät muljahdellen eteensä. Hiukset olivat valahtaneet otsalle.- Missä hän on? minä huudahdin. Nainen ei vastannut. Vasta ravisteltuani häntä olkapäästä, hän heräsi todellisuuteen.
- Kellarissa… kellarissa. Hän… on hirttäytynyt, mutta elää yhä. Niin, hän elää… nainen parkaisi päätään ravistellen.
Lähdimme tutkimaan asiaa ja löysimme VAMPYYRINPESÄN!
Arvio: Vaikka John ja Suko tuhosivatkin kaamean kauhufarmin, he eivät tuhonneet kaikkia siellä valmistettuja verenimijäpillereitä, sillä Lady X oli saanut kaapattua niistä osan haltuunsa. Nyt tämä entinen terroristi ja nykyinen vampyyri suunnittelee Vampiro-del-marin kanssa vampyyriarmeijan kokoamista. He saavat pillerit jakeluun rikollispomo Logan Costellon kautta, mutta juuri ennen kuin pirullinen suunnitelma laitetaan täytäntöön, John ja Suko astuvat mukaan kuvioihin. Loppuhuipentuma käydään Thamesin rannalla olevassa jokilaivassa, jonka tarkoituksena on toimia pimeyden palvelijoiden kokoontumispaikkana.
Sujuvasti kirjoitettu ja jäntevästi etenevä vampyyritarina jatkaa kuoleman mannekiinien aloittamaa seikkailua (Yöjuttu 4/83 ja 5/83), jossa laboratoriossa suunnitellut vampyyripillerit uhkaavat syöstä maailman verenimijöiden temmellyskentäksi. Vaikka en yleisesti ottaen vampyyritarinoista innostukaan, palauttaa Vampyyrinpesä uskon kirjoittajan kerrontataitoihin, jotka ovat tämän vuosikerran aikana heilahdelleet turhan paljon. Loppuratkaisu on taas hätäinen, mutta onneksi tällä kertaa kansikuva osuu kohdalleen. Vampyyrinpesä on koko Yöjuttu-sarjaa ajatellen hieman keskivertoa parempi, mutta vuoden 1984 lehdissä ehdotonta parasta kolmannesta.
Lainaus: Vampyyri oli polvillaan lattialla ja kannatteli haavoittunutta vasenta kättään oikealla kädellään. Kädestä vuotava veri tipahteli matolle ja huoneen vaalealle marmorilattialle.
Hän ei ollut vielä poissa pelistä, mutta hopea aiheutti hänelle tuskia. Hän huojui kasvot jähmeinä ja huulet yhteen puristettuina. Pystyin vilkaisemaan nopeasti hänen haavoittunutta kättään.
Se ei alkanut mädäntyä, eikä hajonnut, kuten olin nähnyt muiden vampyyreitten kohdalla käyvän.
Eikö hopea vaikuttanutkaan häneen samalla tavoin kuin muihin?
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Das Vampirnest (GJS Nr. 206)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.10.1984
Hinta: 7,90 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti