tiistai 1. elokuuta 2017

Yöjuttu 7/1982: Hautakivikopla

Takakansi: Paul Sorvino oli kuin tulisilla hiilillä kuultuaan linnassa tapahtuneesta onnettomuudesta. Hän ei voinut käsittää, että hänen poikansa Ralph oli kuollut. – Tunnetteko te murhaajan? hän kysyi nuorisoryhmän huoltajalta.
Cathy Parker epäröi ensin, mutta kertoi sitten totuuden. – Se oli kummitus.
-Sehän on mieletöntä! asianajaja karjaisi, - eihän kummituksia ole olemassa.
Cathy meni neuvottomaksi ja hän veti esiin minun nimeni. – Ylitarkastaja Sinclair on todistajani.
Niin sain Paul Sorvinon kimppuuni ja siinä olikin enemmän kuin tarpeeksi.

Arvio: Hautakivikopla on suoraa jatkoa Ruumislinnan kummitukselle. Toisen poikansa menettänyt gangsteripomo Logan Costellon asianajaja Paul Sorvino ärjyy kostoa John Sinclairille, sillä hänen mukaansa Scotland Yardin aaveidenmetsästäjä on vastuussa tapahtumista. Niinpä hän värvää hirviöittentekijän Marvin Mondon ja supervampyyri Vampiro-del-marin tekemään selvää ystävästämme. Avukseen he juonittelevat pahamaineiset Cornettin veljekset, jotka tunnetaan myös Hautakivikoplana. Ennen kuin joukko käy Johnin kimppuun, Vampiro-del-mar särpii veljesten elämännesteet kurkkuunsa ja tekee heistä kaltaisiaan.

Hautakivikopla on varsin tavanomainen kostotarina ja sellaisenaan helposti unohdettava väliinputoaja Yöjuttu-sarjassa. Vampiro-del-marin ja Mondon mukaantuloista plussaa, mutta loppuhuipentuma vetää taas maton lukijan jalkojen alta – yliluonnollisuuksiin on toisaalta vähän liian helppoa turvautua. Teksti on miellyttävää lukea ja tekstausvirheitä on tavallista vähemmän. Kansikuva on mitä on, eipä sillä ole juuri tekemistä sisällön kanssa. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 6/1992.

Lainaus: Olento näytti suoraan kauhuelokuvasta reväistyltä hirviöltä! Valtavankokoinen leveäharteinen ja kivikovien, vihreänharmaitten lihasten peittämä vartalo. Takkuinen hiuskuontalo valui arpien ja uurteitten peittämille kasvoille ja leveästä suuaukosta välähtelivät teräsnauloja muistuttavat piikkihampaat. Erityisen pitkät olivat kulmahampaat, hirmuiset torahampaat, joiden avulla se pystyi helpommin hankkimaan itselleen elintärkeää ja olemassaolonsa kannalta ehdottoman välttämätöntä ainetta. Verta.
Olion nimi oli Vampiro-del-mar!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Grabstein-Bande (GJS Nr. 180)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.9.1982
Hinta: 6,50 mk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti