Takakansi: Rumpujen pärinä kuului ensin hiljaisena, mutta koveni hetki hetkeltä. Lopulta se voitti kaikki muut äänet ja kohosi pian mahtavana ja rytmikkäänä kohti harmaina roikkuvien raskaiden pilvien peittämää taivasta, joka ei tuntunut haluavan nähdä alhaalla maan päällä suoritettavaa julmaa tekoa.Siellä valmisteltiin ihmisen mestausta.
Tuomittu oli nuori, kaunis nainen, jolla oli upeat vaaleat hiukset ja kasvot, jotka lupasivat kaikki maailman synnit ja viettelykset. Lähiminuuttien aikana elämä oli katoava tuon naisen kasvoilta…
Arvio: Bill Conollyn rauhallinen maaseutukierros Ranskan Elsaessissa katkeaa yllättäen ja brutaalisti, kun hänet tempaistaan kauhun kierteeseen, jossa vuosisatainen kirous konkretisoituu nykypäivään. Giljotiini leikkaa yhtä tehokkaasti kuin vuosisatoja aiemmin ja Billin on pyydettävä John ja Suko apuun ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta ehtivätkö he paikalle ennen kuin sadan pään majatalon kuolinnaamiogalleria on täydellinen ja sen kalmistossa makaavat ruumiit valmiina palaamaan maan päälle?
Coletten giljotiini on kekseliäs ja hyvävauhtinen tarina, jossa menneiden aikojen teot heijastuvat painajaismaisesti nykyaikaan. Jännitystä on tosin vain nimeksi, mutta muilta osin tarina on sangen viihdyttävä – loppuhuipentuma on tosin tälläkin kertaa vaatimaton. Yllättävää on sen sijaan kepeähkö huumori, kun ystävämme vitsailevat edellisessä seikkailussa paholaisruoskan iskuja vastaan ottaneen Sir James Powellin ihonsiirroista. Kokonaisuus ei nouse Henkien haudan tai Punaisen helvetin herran tasolle, mutta peittoaa vaivattomasti ilmestymisvuotensa ensimmäiset lehdet.
Lainaus: Musta magia täytti kellarin, tunnustelin ristiäni ja totesin sen muuttuneen rauhattomaksi. Sikäli rauhattomaksi, että se oli lämmennyt ja suhtautui siis omalla tavallaan pahan äkilliseen ilmestymiseen.
Bill oli pysähtynyt ja piteli kynttilää niin korkealla päänsä päällä kuin pystyi. Valo levittäytyi nyt kauemmaksi, ja näimme vähän kauempanakin olevien aukkojen päälle ilmestyneet kasvot.
Mitä kovempaa ääntä ne pitivät, sitä voimakkaammin ne myös muuttuivat. Niiden silmät heräsivät eloon. Ne eivät tosin kiiluneet, kuten olin nähnyt muitten demonien silmien tekevän, mutta ne elivät kaikesta huolimatta. Jotkut niistä muistuttivat helmiä, jotkut taas tummia lasikuulia.
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Colette und Ihr Fallbeil (GJS Nr. 213)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1985
Hinta: 8,60 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti