Yöjuttu 5/1986: Tappajahyönteiset

Takakansi: Linda Whiteside tönäisi nukkuvaa miestään kyynärpäällä kylkeen.
- Hei Sam, tuolla on joku!
Sammy vain murahti ja käänsi kylkeään. – Kuulet varmaan harhoja kultaseni, mitä siellä nyt voisi olla? Anna minun viimeinkin nukkua. Se kirottu matka alkaa huomenna ja haluan lähteä levänneenä liikkeelle.
Tuolla tavoin puhuessaan Sam oli aidosti närkästynyt, ja Linda tiesi sen oikein hyvin. Mutta hän oli kuullut ääniä ja tiesi voivansa luottaa korviinsa, jotka olivat valppaina levottoman unenkin aikana, kuten tänä yönä oli tapahtunut.
Kuitenkaan hän ei tohtinut sytyttää valoa, vaan nousi sen sijaan istumaan vuoteessaan ja jäi kuuntelemaan pimeyden ääniä…

Arvio: Mieleltään vinksahtanut mehiläisfarmari kokeilee hyönteisillään mitä mielikuvituksellisimpia risteytyksiä, kunnes saa luotua niistä tavallista suurempia ja aggressiiviisempia tuhoajia. Suunnitelmat saavat kuitenkin äkkikäännöksen, kun yksi tappajamehiläisistä karkaa ja hyökkää naapurin perheen kimppuun. Paikalle sattuvat mehiläisfarmaria jo tarkkailleet John ja Suko, joilla on pian täysi työ pysäyttää Lontooseen karanneet mutanttimehiläiset.

Nelikätisen paholaisen tavoin tässäkään tarinassa ei turhia lörpötellä, vaan käydään heti ensi riveillä suoraan toimintaan. Edelliseen numeroon verrattuna konsepti on vain vaatimattomampi, sillä kirjoittaja ei ole pystynyt tuomaan mutanttihyönteisten tarinaan mitään uutta ja siksi Tappajahyönteiset voisi olla kuin suora käännös jostain b-luokan kauhuelokuvasta. Siksi lopputuloksena on keskitasoa vaatimattomampi Yöjuttu, josta ei jää jälkipolville muisteltavaa. Mikähän muuten ollut ideana, että tappajamehiläisistä huolimatta suomalaisen lehden kanteen on laitettu hämähäkki?

Lainaus: Paitsi tukka, Braddockissa herätti huomiota myös ihonväri, joka oli hunajankeltainen. Itse asiassa mies söi hyvin paljon hunajaa. Hän halusi olla kuten mehiläisensä ja oli myös antanut käsiteltyjen mehiläisten pistää kokeeksi itseään. Pistojen vaikutuksesta hän oli äkkiä alkanut ymmärtää eläimiä ja tuntenut vastustamatonta hunajan himoa. Ulkonaisesti hän oli yhä ihminen, mutta sisäisesti hän tunsi kuuluvansa hyönteisten joukkoon. Hän onnistui jopa ääntelemään samalla tavoin kuin ne ja ymmärtämää niiden ääntelyitä. Näin hän alkoi pitää itseään tavallaan mehiläiskuningattaren käden jatkeena.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Mord-Insekten (GJS Nr. 225)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1986
Hinta: 9,50 mk

Yöjuttu 4/1986: Nelikätinen paholainen

Takakansi: Ei takakansiesittelyä, teksti poimittu edellisestä lehdestä.

Stan Willardin mielestä on ehdottoman varmaa, että Apinajumalalla on hallussaan maagisia voimia. Siksi hän lähtee tutkimusretkelle Sri Lankan viidakoihin ja aikoo palata vasta saatuaan voiton tuosta epäjumalasta, jota sanotaan myös Nelikätiseksi paholaiseksi. Monien vaiheiden ja pitkän odotuksen jälkeen Stan pääsee katsomaan Apinajumalaa silmästä silmään…

Arvio: Omahyväinen brittimiljonääri etsii Sri Lankan viidakosta apinademoni Shogg-Ra’n ja kuljettaa sen Lontooseen, eikä aikaakaan, kun helvetti pääsee valloilleen. Ystävämme John, Suko ja Bill Conolly käyvät kamppailuun hirviötä vastaan. Lisäongelmia heille aiheuttavat tämän tappamat henkilöt, ne kun palaavat pian takaisin elävien kirjoihin ja ryhtyvät Shogg-Ra’n palvelijoiksi.

Umpisurkean vampyyriseikkailun jälkeen ilmestynyt Nelikätinen paholainen palauttaa taas uskon Yöjuttuihin: turboahdettu tarina painaa kaasu pohjassa alusta loppuun vailla varikkopysähdyksiä. Tuskin kukaan ehtii vetää henkeä, kun vanha viidakkomagia ottaa haltuunsa lontoolaisen herrakerhon ja alkaa säälimättä harventaa sen henkilökuntaa. Loppuhuipentuma on silti totutun laimea, vaikka sisältääkin yhden Johnin pahimmista takaiskuista. Glenda Perkins ottaa ainakin hetkellisesti paikkansa naisasioissa vastoinkäymisiä kokeneen Sinclairin vierellä ja lopussa kaksikon välillä on ennenkokematonta intohimoa. Alkuperäisessä kansikuvassa on yritystä, kotimaisessa versiossa ei niinkään.

Lainaus: Riistäydyin äkkiä vapaaksi, mutta samalla hetkellä talonmies käännähti ympäri.

Nyt hänen muutkin ruumiinosansa alkoivat irrota vartalosta. Ensiksi irtosi oikea jalka reittä myöten. Se kävi niin hitaasti, että ehdin nähdä koko tapahtuman alusta asti ja kuinka jalka lopulta kellahti sivuun.

Toinenkaan jalka ei enää pysynyt kiinni ruumiissa, vaan irtosi omille teilleen.

Vain vartalo ja pää leijailivat enää edessäni. Jos pääkin irtoaisi erilleen, niin…

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Satan mit vier Armen (GJS Nr. 224)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.4.1986

Hinta: 9,50 mk