Yöjuttu 5A/1990: Terrorin armoilla

Takakansi: Hän oli odottanut Murhaliigan vähittäistä hajoamista ja murenemista. Hän iloitsi jokaisesta sitä koskevasta kuolemantapauksesta ja hykerteli mielihyvästä voidessaan todeta, että mustaveriset tuhosivat toisiaan.
Hän pysytteli taka-alalla, mutta ei kuitenkaan poissa pelistä. Sen hän näytti yllättäen toteen, joutuessaan tekemisiin ikivanhan magian kanssa. Silloin koitti Lupinan suuri hetki…

Arvio: Pitkään syrjässä ollut ihmissusien kuningatar Lupina tekee paluun parrasvaloihin ja on aiheuttaa suurta sekamelskaa Lontoossa. Onneksemme John ja Suko ovat juuri palanneet Itävallasta ja tällä kertaa heillä on mukanaan apulainen, ikiaikainen demoninmetsästäjä Bandor. Tämän tarkoitusperät saavat ystävämme tosin ymmälleen, sillä toisinaan tuntuu siltä, että kaikki niin elollinen kuin elotonkin on tämän muinaisen soturin mielestä vihamielistä ja tuhottavaa.

Toisin kuin vampyyrit, ihmissudet ovat aina mielestäni olleet verevä osa tuonpuoleisen asukeista kertovia tarinoita, sillä niiden tuhoaminen on vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Niin tälläkin kertaa ja sen vuoksi jatko-osatarinan aloitukseksi tarkoitettu Terrorin armoilla toimiikin hyvin, vaikka mistään tuoreesta klassikosta ei olekaan syytä puhua. Lupinan tekemisiä on kiinnostavaa seurata ja Bandorkin soveltuu juonikuvioihin moitteetta. Toivoa sopii, että tarinan seuraavassakin osassa on yhtä kekseliäitä käänteitä kuin tässä.

Lehden lukijapalstalla käsiteltiin Lady X:n kuolemaa, joka oli yhtä yllätys toimitukselle kuin kaikille lukijoillekin. Lisäksi kyseltiin lukijoiden kiinnostusta suunnitteilla olevaa Gorehound-lehteä kohtaan (kuten tiedämme, Gorehoundilla on kauhukulttuuriin harrastajien keskuudessa melkoisen kova maine). Lukijain piirroksista ei mikään ole tällä kertaa mainitsemisen arvoinen.

Lainaus: Tilanne oli todella huolestuttava. Lupina oli jälleen kerran onnistunut valjastamaan maagiset voimat palvelemaan omia tarkoitusperiään. Hän pystyi sekoittamaan aikakausien järjestystä mielensä mukaan varsin yksinkertaisin keinoin. Ja miksei olisi pystynyt? Lukeutuihan hän itsekin susiin.
- En ole unohtanut, että halusit tappaa minut, John Sinclair. Nyt ovat osat vaihtuneet. Minä annan kolmen apurini surmata sinut ja seison koko ajan vieressä katselemassa. Voi olla, että haluan antaa sinulle lopullisen kuoliniskun, kun apurini ovat hoitaneet alkuvalmistelut. Katsotaan nyt.

Lukijan novelli: Soturit
Nimimerkki Magicin kirjoittama Soturit tuo joiltain osin mieleen Michael Jacksonin Thriller-videon elokuvissa käymisineen, mutta kokonaisuutena se on lähes älyvapaa susikulttikyhäelmä, joka ainoastaan sivun mittaisena jyrää toimintansa suoraan lukijan kasvoille. Mukaan ujutetut loitsunpätkät saavat lukijan hymähtämään ja miettimään, onko tässä ehkäpä jopa Yöjuttujen huonoin lukijanovelli?

Lainaus: - DRUTIMUS, I PAR TEREH SHULL!!! huutoni kaikuu kujalla. Susi kohottaa päänsä, avaa suunsa ja ulvaisee verta hyytävästi. Sitten se perääntyy. Jykä ponkaisee ylös maasta. Yhtäkkiä punainen leimahdus valaisee koko kujan. Kirkas valo sokaisee meidät hetkeksi. Kun taas näkömme palautuu, huomaamme suden taakse ilmestyneet kolme huppupäistä hahmoa.

Lukijan runo: Elämän loppu
Et näe aamua sarastavaa
pimeässä hiljaisuudessa kajahtaa.
Nuo sanat ovat tuoneet luoksesi vierailijan,
monikasvoisen kuoleman.
Miten tahansa kukin hänet kohtaa
samaan lopputulokseen se johtaa.
Joillekin hän on koti
jonne rauhaiseen lepoon voi mennä,
toisille taas kauhu,
koska sieltä kuuluu
ikuinen itku
ja tulen loimuava pauhu.
(WIIIAII)

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Im Terrornetz der Monster-Lady (GJS Nr. 273)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.5.1990

Hinta: 19,50 mk

Yöjuttu 4/1990: Bandor aaveidenpyydystäjä

Takakansi: Demoninpyydystäjä Bandor oli elänyt jo ennen kuin ihmiset olivat tulleet maan päälle. Hän oli ollut mukana, kun voimien ja vastavoimien ikuinen taistelu oli alkanut ja hyvän ja pahan väliset rajat eivät vielä olleet selkiytyneet.
Bandorin sielu oli vuosimiljoonien kuluessa vaihtanut isäntäruumista miljoonia kertoja ja säilynyt nykyaikaan asti. Nyt se majaili erään professorin sisimmässä. Kyseisellä professorilla oli suuria suunnitelmia: hän osasi ohjailla ajan kulkua haluamaansa suuntaan ja halusi tulevaisuudesta saapuneena miehenä ratkaista sellaisia menneisyyden ongelmia, joita Bandor ei ollut onnistunut ratkaisemaan…

Arvio: En ole fantasiakirjallisuuden ystävä, enkä näin ollen myöskään innostu Yöjutun satunnaisista fantasiajaksoista, joihin myös Demoniloisten jatko-osa Bandor aaveidenpyydystäjä kuuluu. Tarina on siirtynyt edellisen numeron toisesta ulottuvuudesta Itävaltaan, jossa Johnin pelastama professori asuu. Hänen linnassaan on aikaportti, jonka kautta hän aikoo hakea sekä ikivanhan demonin että tämän päävastustajan maan päälle. John ja Suko tekevät tietenkin kaikkensa, että näin ei tapahtuisi.

Bandor aaveidenpyydystäjä edustaa Yöjutun helposti unohdettavien tarinoiden joukkoa. Jättiläiskäärmeellä ratsastava ja valtavaa taistelutapparaa heiluttava Graax-demoni ei ole lähtökohdiltaankaan innostava ja vielä heikommaksi sen tekee lähes täydellinen mustan magian käyttämisen puute – Graax on kuin mikä tahansa peruskummajainen, joka sattuu vain edustamaan maailman pahaa puolta. Esihistorialliset lintuhirviötkään eivät saa tarinaan eloa ja linnassa käytävä hurja lopputaistelu huipentuu tavalla, joka laittaa miettimään, kuinka eksyksissä Jason Dark on tarinansa suhteen ollut. Omasta mielestäni loppu on kaikkea muuta kuin onnistunut.

Lainaus: Lähdin hiipimään ovea kohti ja kuulin saman kammottavan mylvinnän toistuvan. Jykevä ovi sai ulkoapäin niin hirmuisen iskun, ettei se enää kestänyt sitä, vaan irtosi pihtipielistään ja rysähti sisään.
Pirstaleet lentelivät ympäri korviani. Hypähdin vaistomaisesti kauemmaksi ja heittäydyin matalaksi, kun jokin lennähti suoraan minua kohti. Seuraavassa hetkessä näin kappaleen suomupeitteistä ruhoa ja tajusin, että myös Graax jättiläiskäärmeineen oli tunkeutunut linnaan…

Lukijain piirroksia on mukana yhden aukeaman verran. Kovin kaksisista kuvista ei tälläkään kertaa ole kyse, ainoastaan Sirpa P.:n mallista piirtämä Freddy Krueger esiintyy jollain tapaa edukseen. Lehden tason lasku ei ole ainakaan vielä yltänyt fanipalstalle, jossa parikin kirjoittajaa kehuu lehteä erinomaiseksi.

Lukijan novelli: Peto
Viikonlopun viettoon lähtenyt ryhmä ajaa myrskyssä ulos tieltä ja lähtee etsimään suojaa läheiseltä talolta. Keskellä yötä joku alkaa verottaa ryhmän jäseniä tappamalla heidät yksi kerrallaan. Marko Parviaisen kirjoittamassa tarinassa on kieltämättä ideaa, mutta olisi kaivannut huomattavasti enemmän pituutta toimiakseen kunnolla. Myös miljöö olisi voinut kekseliäämpi. Plussaa ratkaisun piilossa pitämisestä aina viime metreille asti.

Lainaus: - Eikös täällä lähellä ole se autio talo. Kyllä te tiedätte sen… Gary sanoi. Arnien kasvot kirkastuivat.
- Ai joo, sehän jäi autioksi, kun se McGraggen ukko kuoli pois. Ei sillä ollut edes sukulaisia, jotka olisivat huolineet sen talon. Täällä jossain mä aina vaeltelin pikkupoikana.
- Ei mennä sinne. Siitä ukosta on kerrottu kummia juttuja. Se oli ihan omituinen. Samantha katseli epäröiden muita.
- Huu… Siellä varmaan kummittelee. Se ukko leijuu ilmassa ja kalisuttelee kahleita, sanoin möreällä äänellä.

Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany

Saksankielinen teos: Der Dämonenjäger (GJS Nr. 272)

Suomentanut: Heikki Haveri

Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu

Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen

Ulkoasu: Jouko Similä

Ilmestymispvm: 15.4.1990

Hinta: 13,50 mk