tiistai 22. joulukuuta 2020

Yöjuttu 6/1990: Nadine Bergerin salaisuus

Takakansi: Nadine Berger halusi jälleen olla vapaa ja onnellinen. Hän oli kyllästynyt elämään ihmisenä suden hahmossa. Koska kenenkään ei ollut aikaisemmin onnistunut vapautua tästä piinallisesta olotilasta, Nadine aikoi kääntyä jumalten vahtisuden puoleen ja viedä hänelle palkkioksi Lupinan kuolleena. Näissä pyrkimyksissään Nadine luisui kuitenkin yhä syvemmälle toivottomuuteensa, kun kävi ilmi, että Lupinan ja jumalten vahtisuden välillä oli eräs hyvin elävä yhdysside…

Arvio: Edellisen tarinan (Yöjuttu 5A/1990: Terrorin armoilla) toiseen aikakauteen yli miljoonan vuoden päähän tempaistu Bill Conolly yrittää päästä takaisin professori Chandlerin avulla, kun he huomaavat saaneensa seurakseen kaksi ihmissutta, Lupinan ja Nadinen. Billillä ja professorilla ei ole aavistustakaan mitä sudet heidän seurassaan tekevät ja miksi he ovat sinne ylipäätään saapuneet, mutta ennen kuin paluu nykyaikaan on mahdollista, on susien otettava toisistaan mittaa suuren Fenrisin mytologisen hahmon edessä.

Yöjutun kirjoittaja Jason Dark ei ole koskaan ollut parhaimmillaan silloin, kun hän on kuljettanut hahmonsa joko toiseen aikakauteen tai toiseen ulottuvuuteen. Darkin luomat maailmat ovat tällaisiin tarinoihin turhan tylsiä, eikä Nadine Bergerin salaisuus muodosta poikkeusta. Yksinkertaisessa, viidakon ympäröimässä savimajassa tapahtuva välienselvittely on myös liian innoton, eikä tämä tarina hienosta nimestään huolimatta paljasta mitään mullistavaa Nadine Bergeristä. Koko komeuden huikeimmassa juonenkäänteessä demoninmetsästäjä Bandor muuttuu ihmissudeksi! Se ei kuitenkaan pelasta tätä hienon ensimmäisen osan aloittamaa tarinaa, joka muuttuu sitä tylsemmäksi mitä pidemmälle matka käy.

Edellisessä numerossa tapahtuneen Gorehound-lehden avajaissanojen myötä myös lukijapalsta heräsi eloon, tällä kertaa siinä on muutakin kuin pelkkiä osto- ja myynti-ilmoituksia. Jäsenet informoivat toisiaan kauhuelokuvien leikkauksista ja lyhyissä elokuva-arvosteluissa esitellään mm. Peter Jacksonin Bad Taste (1987), Lucio Fulcin New York Ripper (1982) ja Lloyd Kaufmanin ja Michael Herzin Toxic Avenger (1984). Lukijan piirrokset alkavat noudattaa entistä huumoripitoisempaa linjaa, joskin huumorin laadusta voi olla montaa mieltä. Etukannen lupaamaa julistetta ei divarista ostamassani lehdessä ole.

Lainaus: Nyt Bill kohtasi jumalten vahtisuden Fenrisin ensimmäisen kerran silmästä silmään. Tähän saakka hän oli tiennyt sen olemassaolosta John Sinclairilta kuulemiensa juttujen perusteella. Tosin John oli kuvaillut tämän arkkisuden niin hyvin, ettei hänelle jäänyt pienintäkään epäilystä, mikä tuo kuilun pohjalta kurkisteleva otus oikein oli.
Ennen ihmisiä olivat sudet! Se palasi etsimättä Billin mieleen, kun hän katseli pedon julmia silmiä ja irvisteleviä raateluhampaita.
Tuo otus oli siis kaikkien ihmissusien kantaisä.

Lukijan novelli: Aikaportti
Jyri-Pekka Hovilan kirjoittamassa reilun kahden sivun mittaisessa tarinassa siirrytään kaupungin keskustassa olevan suihkulähteen kautta menneisyyteen, jossa samalla paikalla on sijainnut ihmisuhrien verellä värjätty temppeli. Tarinan päähenkilö tempaistaan toiseen maailmaan ja sen uhrialttarille, mutta lopputwisti on valitettavan keinotekoinen ja sammuttaa innostuneisuuden pienimmänkin liekin, jos jollekin sellainen on sattunut syttymään.

Lainaus: Äkkiä lähteen vesi alkoi suihkuta korkealle ilmaan, monta metriä pääni yläpuolelle ja satoi sitten maahan muodostaen lähteen ympärille punaisen ympyrän. Jääkylmä vesi satoi päälleni värjäten vaatteeni ja paljaana olevan ihoni verenpunaiseksi. Tuijotin lähdettä hypnoottisesti antaen veden vapaasti kastella itseni. Ja sitten, noin vain, tiesin mitä minun piti tehdä. Nousin seisomaan ja huusin niin lujaa kuin ikinä jaksoin: ”OTA MINUT!”


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Nadine Bergers Geheimnis (GJS Nr. 274)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1990
Hinta: 13,50 mk


maanantai 14. joulukuuta 2020

Yöjuttu 5B/1990: Muumion yö

Takakansi: Paha voi kyteä ja säilyä hengissä vaikka iäisyyden. Ellei sitä kyetä tuhoamaan ja juurimaan pois täydellisesti, se uinuu kaikessa hiljaisuudessa kuin sammunut tulivuori, joka voi joskus herätä uudelleen eloon.
Lontoota uhkasi suuri vaara, mutta meillä ei ollut siitä aavistustakaan.
Kenties kaikki olisi käynyt toisin, elleivät rikolliset ainekset olisi sekaantuneet asiaan. Ne laukaisivat liikkeelle todellisen murhien vyöryn. Muumion yö oli väistämätön.

Arvostelu: Jonkinlaiseksi John Sinclairin veroiseksi aaveidenmetsästäjäksi luotu Tony Ballard nautti aikoinaan kohtalaista suosiota kotimaassaan Länsi-Saksassa, eivätkä suomalaisetkaan Yöjuttu-fanit jääneet tämän charmikkaan poliisin seikkailuista kylmäksi. Ensimmäisen kerran Ballard esiintyi Yöjutun spesiaalina numerossa 2/1990, mutta sen tarinan pohjalta hänen suosiotaan ei ollut helppo ymmärtää. Toinen Ballardin kauhurymistely, toukokuussa 1990 julkaistu Muumion yö on sen sijaan huomattavasti parempaa kamaa.

Muumiohan ei ole klassisista kauhuelokuvahirviöistä se kaikkein kiinnostavin, osittain varmaankin siksi, ettei käärinliinoihin kietoutuneen elävän kuolleen liikehdintä ole kovinkaan reipasta. Murhanhimoisena tuonpuoleisen asukkina se on myös hyvin yksioikoinen, eikä sen kohtalossa ole samanlaista dramatiikkaa kuin vaikkapa ihmissudessa. Yöjutussa muumioita ei ole esiintynyt kuin harvakseltaan ja niin on todennäköisesti parempi.

Muumion yö on skeptisistä ennakko-odotuksistani huolimatta varsin toimiva kauhistelu. Juoni on tietysti tuttuakin tutumpi erikoisine, vanhoja ja arveluttavia esineitä keräävine miljonääreineen sekä tyhmine roistoineen, mutta mitäpä siitä, kun meno on eloisaa ja toimivaa. Loppurymistelyssäkään ei säästellä, joten ensimmäisen Ballard-tarinan jättämä paha maku katoaa suusta rivi riviltä ja ehkä nostaa jopa hieman odotuksia miehen seuraavaa seikkailua ajatellen.

Lainaus: Rat-Nem Marunin mustassa sielussa kiehui hillitön viha. Hän ei ollut onnistunut tappamaan tyttöä ja oli joutunut pötkimään häpeällisesti pakoon ylivoiman edessä. Hän, Rat Nem-Marun, helvetin ylipappi ja tuhon sanansaattaja oli puikkinut pakoon kuin pelästynyt jänis! Se kaiveli hänen mieltään. Hän ei kerta kaikkiaan sietänyt sellaista heikkoutta. Kaikkein vähiten itseltään!
Kukaan ei voinut voittaa häntä. Hän oli voittamaton!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Nacht der Mumie (TB 2)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1990
Hinta: 19,50 mk