Yöjuttu 6/1987: Belphégorin paluu

Takakansi: Ensin kuului vain voimakasta huminaa. Sitten pimeydestä erkani jättiläismäinen varjo. Se liukui voimakkain siiveniskuin lähemmäksi, laskeutui ja vilkuili hehkuvilla silmillään pimeyteen, ennen kuin päästi vihaisen sähähdyksen.

- Olet myöhässä! mustaan nahka-asuun pukeutunut nainen huomautti.
- Vampiro-del-marille ei aika merkitse mitään, kuului kopea vastaus.
- Minä olen murhaliigan johtaja, ja sinä saat luvan totella määräyksiäni kuten kaikki muutkin, nainen kivahti.
- Älä kuvittele itsestäsi liikoja! jättiläislepakko ärähti.
- Toistaiseksi olen sietänyt kukkoiluasi, mutta jos yrität hiostaa meitä, tuhoan sinut armotta!

Arvio: Mikromaailmasta palannut ja lontoolaisesta majatalosta Sukon kanssa käymänsä kamppailun jälkeen paennut demoni Belphégor suuntaa Pariisiin, jossa lumoaa satoja elokuvateatterin katsojia kätyreikseen. Johnin ja Sukon onneksi heidän hyvä ystävänsä, meedio Tanith on myös samassa näytöksessä. Tanith pystyy vastustamaan liekkiruoskademoninakin tunnetun Belphégorin valtaa ja hälyttää ystävämme apuun ennen kuin helvetti pääsee Pariisissa valloilleen.

Taas yksi maailmanvalloituksesta haaveileva demoni joutuu taistelemaan John Sinclairia vastaan ja aivan kuin tässä ei olisi aaveidenmetsästäjälle tarpeeksi vastusta, paikalle ovat saapumassa myös helvetinmato Izzi ja Lady X:n johtama Murhaliiga. Belphégorin paluun tehtävänä on toimia pohjustuksena sarjan kolmannelle osalle, seuraavaksi ilmestyvälle Helvetinmadolle, joten kerronnallisesti tässä lehdessä ei ole juurikaan kiinnostavia juttuja – ellei sellaiseksi lasketa Pink Floydin elokuvan The Wall aikana tapahtunutta välikohtausta sekä kirjoittajan pohdintoja eri heavyporukoiden voimainmittelöistä. ”Volyymistä päätellen Kiss tuntui olevan hieman voitolla Genesiksestä.”

Lainaus: Jos katse olisi voinut tappaa, olisi noiden silmien tuijotus tehnyt sen hetkessä.
Luultavasti kukaan ei enää seurannut elokuvaa. Mahdotonta se olisi ollutkin, koska musta nahkanaamio täytti lähes koko valkokankaan. Silmikon rakosista tuijottavat silmät lumosivat katsojat, niin vaaralliselta kuin niiden katse vaikuttikin.
Näiden ihmisten sielu oli kuitenkin jo salaperäisen tuijottajan armoilla. He eivät voineet enää muuta kuin tuijottaa haltioituneina takaisin.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Belphégors Rückkehr (GJS Nr. 238)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1987
Hinta: 10,50 mk

Yöjuttupokkari 1: Mestatun miehen mysteerio

Takakansi: Nainen painoi vimmatusti kyläpoliisin ovenpielessä olevaa soittokellon nappia. Hän joutui soittamaan kolmesti ennen kuin sisältä kuului liikettä.
- Jumaliste, tiedättekö te, paljonko kello on! miesääni jylisi ovea lähestyessään.
Hetken kuluttua Alice Jackson näki edessään konstaapeli Brownin punakat kasvot.
- Mitä asiaa?
- Mi… minä löysin pään, ihmisen pään! Se oli tiellä pahvilaatikossa.
Avasin laatikon… ja ja… ja… näin sen itse!

Arvio: Englannin Cornwallissa sijaitsevan Blytonin kylän ympäristössä on kadonnut jo kahdeksan ihmistä. Poliisi on ymmällään, sillä johtolankoja ei ole. Kunnes muuan vanha rouva löytää irti leikatun pään kylään johtavalta maantieltä. Kylän poliisi ottaa yhteyttä lopulta aina Scotland Yardiin, josta lähetetään paikalle heidän paras etsivänsä John Sinclair. Lontoolaispoliisi ei ehdi olla kylässä kuin hetken, kun hänet jo tempaistaan keskelle toimintaa.

Kesällä 1987 lanseerattujen Yöjuttu-pokkareiden avausnimikkeenä toiminut Mestatun miehen mysteerio on väritön ja mielikuvitukseton, suorastaan laiska muunnelma Frankensteinin tarinasta. Irti leikatuilla ihmisruumiin osilla kokeita tekevä tohtori ja hänen kyttyräselkäinen apurinsa ovat niin tavanomainen kaksikko, ettei kirjoittaja saa heistä mitään uutta saati kiinnostavaa irti. Kun kielikin on töksähtelevää ja oikoluku jäänyt selvästi tekemättä, on Mestatun miehen mysteerion arvo sen asemassa ensimmäisenä pokkarina. Tarina on alun perin vuodelta 1974.

Lainaus: John Sinclair oli paikalla kolmen minuutin kuluttua ja päällikkö tarjosi hänelle tuolia.
John kiitti ja istuutui.
Häntä olisi voinut luulla ennemmin huippu-urheilijaksi kuin rikospoliisiksi. Ikää oli noin kolmekymmentä vuotta ja hän oli pitkä, vaaleatukkainen ja jäntevä. Hän hallitsi kaikki tärkeimmät itämaiset kamppailulajit, kuten judon, karaten ja kung-fun, ja oli erinomainen ampuja. Takana olivat niinikään kriminologian ja psykologian yliopisto-opinnot. Psykologian puolella erityisesti parapsykologia oli ollut hänen erikoisalaansa. Parin lukukauden mittaiset oppikurssit fysiikassa ja kemiassa oli myös tullut suoritettua.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Dr. Satanos (Gespenster-Krimi nr. 17)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 1.6.1987
Hinta: 18,50 mk