Yöjuttu 8/1987: Vampyyrisalonki

Takakansi: Kauneussalongeilla meni hyvin, koska useimmat naiset halusivat tehdä jotain ulkonäkönsä kohentamiseksi. Monet miehetkin ottivat tavakseen käyttää salonkien palveluita, eikä se suinkaan vähiten johtunut niissä työskentelevistä tytöistä. Nämä olivat nimittäin toinen toistaan upeampia kaunottaria.
Salonkien palvelut olivat kalliita, mutta muutoin ne olivat täysin harmittomia liikeyrityksiä. Vaarallisiksi ne muuttuivat vasta, kun asiakkaita eivät enää palvelleetkaan ihmiset vaan vampyyrit!

Arvio: Lontoon Sohossa on jo jonkin aikaa toiminut kuuluisa kauneussalonki Bella Cosmetics, jonka takahuoneisiin vain harvoilla on asiaa. Vapaa pääsy on oikeastaan vain gangsteripomo Logan Costellon vihollisilla, eli niillä, jotka hän haluaa pyyhkäistä huomaamatta pois bisneskentältään. Partaveitsillä ja vampyyrihampailla varustetut kaunottaret eivät jätä ketään eloon, kunnes heidän epäonnekseen muuan Sheila Conolly alkaa epäillä kauneussalongin toimintaa. Ja siellä missä on Sheila, on myös hänen aviomiehensä Bill ja heidän hyvä ystävänsä John Sinclair…

Markiisittaren marmorihauta -pokkarissa vielä Vampyyrikosmetiikkaa -nimellä mainostettu kauhutarina on laadultaan juuri ja juuri keskitasoa. Vampyyrit itsessään eivät ole kovin kiinnostavia, mutta linkki vanhoihin Yöjuttu-tarinoihin (Kauhuretki kauneusfarmille, Vampyyrinpesä) ja vampyyripillereihin nostaa mielenkiintoa kiitettävästi. Harmi vain, ettei tarina ota tästä mahdollisuudesta mitään irti, vaan jämähtää yksinkertaiseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Hölmöä koko jutussa on puolestaan se, että miehensä Billin seikkailuja seuranneen Sheila Conollyn ei luulisi olevan aivan niin yksinkertainen kuin millaiseksi hänet on tällä kertaa kuvattu. Loppuhuipentuma on rimanalitus vailla vertaa.

Lainaus: Vampyyrit odottelivat minua. He halusivat nähdä kuinka tuoli toi minut suoraan ansaan ja nauttia näkemästään täysin siemauksin.
Bella Benson alkoi puhua. Tunneli vahvisti hänen äänensä kuin se olisi ollut suuri suppilo. Kuulin selvästi jokaisen sanan.
- Aaveidenmetsästäjä John Sinclair matkalla kuolemaan! hän pilkkasi. – Moni on toivonut näkevänsä sinut tässä tilanteessa, mutta vain minun onnistui houkutella sinut tähän ansaan. Satutko muuten tietämään, ettei kukaan ole päässyt siitä tuolista elävänä? Se on heittoistuin kuolemaan tai toiseen maailmaan. Uhriemme veri on värjännyt päällyksen aivan tummanpunaiseksi. Kohta sinunkin veresi on syventämässä sen kaunista punaa. Lupaan sen!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Vampir-Kosmetik (GJS Nr. 240)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.8.1987
Hinta: 10,50 mk

Yöjuttupokkari 2: Markiisittaren marmorihauta

Takakansi: Kun markiisi Istvan Laduga yllättää vaimonsa rakastajattaren sylistä, viha sumentaa hänen järkensä.
Hän suunnittelee vaimolleen hirvittävän rangaistuksen, joka myös pannaan täytäntöön: kartanoon rakennetaan ruumishuone, jonka seinään uskoton markiisitar muurataan elävältä!
Kuitenkin, ennen kuin viimeinen kivi lopullisesti loksahtaa paikalleen, kuolemaantuomittu markiisitar ehtii lausua julki kaamean kirouksen.
Pelko leviää koko seudulle. Ja vuosien kuluessa kirous näyttää käyvän toteen…

Arvio: Vuosisatojen takaiset erikoiset tapahtumat riivaavat pientä englantilaiskylää, jonka asukkaita katoaa tietyin väliajoin oudoilla tavoilla. Paikalliset uskovat kyseessä olevan miehensä mestauttaman lady Ladugan haamun, mutta koska yliluonnollisia asioita ei nykyaikaisessa maailmassa ole, on arvoitukselle mahdotonta saada selvyyttä. Lopulta kyläläisten hätähuuto tavoittaa Scotland Yardissa työskentelevän John Sinclairin ja hänen ystävänsä Bill Conollyn. He saapuvat paikalle ottamaan selvää, ovatko Hillsiden asukkaat vain taikauskoisia vai onko lady Laduga todellakin palannut haudan takaa kostamaan kauhean kohtalonsa kyläläisille.

Kesällä 1987 lanseerattujen Yöjuttu-pokkareiden toinen nimike, elokuun alussa ilmestynyt Markiisittaren marmorihauta on aivan yhtä mielikuvitukseton kuin sarjan ensimmäinenkin teos – on tietysti syytä muistaa, että tarina on vuodelta 1974, eikä John Sinclairilla ole läheskään yhtä monipuolista aseistusta apunaan tai värikästä vihollislaumaa vastuksenaan kuin meidän tuntemissamme tarinoissa. Pienen kylän ympärillä leijuva kirous ei ole tarinana mitenkään kekseliäs ja oikeastaan ainoat kiinnostavat yksityiskohdat koko jutussa ovat markiisittaren viimeinen leposija kaikkine siellä majaansa pitävine demoneineen sekä se, ettei Sir James Powellin sihteerinä toimikaan Glenda Perkins vaan kaikkitietävä ja supertehokas rouva Bruns. Suomalainen oikoluku on tehty vasemmalla kädellä, sillä tekstissä on tällä kertaa hävyttömän paljon kirjoitus- ja merkkivirheitä, kuten alla olevasta lainauksestakin voi huomata.

Lainaus: Äänet tuntuivat tulevan kaikista suunnista ja kaikkialta. ne paisuivat vaimeaksi kohinaksi ja muuttuivat ähinäksi ja vaikerrukseksi.,
Johnista tuntui yhtäkkiä, ettei hän enää ollutkaan holvissa yksinään vampyyrien kanssa. Pimeydestä huolimatta hän aisti varjomaiset häilähdykset. Jokin lehahti hänen niskansa taitse ja yritti painaa hänet matalaksi.
Hän sytytti lampun uudelleen ja näki vilahduksen kammottavista epäsikiöistä. Ne olivat helvetin perillisiä.
Demoneja oli siis sittenkin olemassa!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Das Leichenhaus der Lady L (Gespenster-Krimi nr. 25)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 1.8.1987
Hinta: 18,50 mk

Yöjuttu 7/1987: Helvetinmato

Takakansi: Madame Tanith, Montmartren taiteilijakorttelissa asuva selvänäkijä oli suunnattoman masentunut. Hän ei halunnut tavata ketään, ei vastata puhelimeen eikä avata ovea. Ei edes John Sinclairille ja Sukolle.
Kristallipallo oli pettänyt!
Vielä koskaan hänelle ei ollut käynyt näin. Ja asian teki poikkeuksellisen sietämättömäksi se, että nyt olivat kyseessä todella suuret asiat. Suunnaton vaara uhkasi Pariisia, eikä hän voinut tehdä mitään estääkseen tulossa olevia kaameita tapahtumia…

Arvio: Kalmannaurusta alkanut ja Belphégorin paluun kautta kolmikon viimeiseen osaan eli Helvetinmatoon edennyt tarina kertoo ikiaikaisen demonin, maan sisällä asuvan Izzin paluusta kuolevaisten maailmaan. Apunaan hänellä on toiminut demoni Belphégor, joka on tehnyt parhaansa rekrytoidakseen Izzille palvelijoita ihmisten keskuudessa. Murhaliiga on tarkkaillut tilannetta sivusta, sillä sen johtaja Lady X haluaa lähes epätoivoisesti Izzin hallussa olevan maagisen heilurin haltuunsa. Nyt siihen on viimeinkin mahdollisuus, mutta ensin Murhaliigan on tehtävä selvää vihollisistaan.

Ridley Scottin Legendasta (Legend, 1985) napatun komean kotimaisen kansikuvan omaava Helvetinmato on vauhdikas, tosin enemmän seikkailutarinaa kuin kunnon kauhujuttua muistuttava Yöjuttu-rykäisy. Tarina kulkee vääjäämättömästi kohti loppuhuipentumaa ja tarjoaa lukijoille ikiaikaisten demonien hurjan lopputaistelun, jonka kaltaisia ei lehdessä ole nähty aikoihin. Valitettavaa on ainoastaan siinä, kuinka helposti John ja Suko omilla tahoillaan taas kerran selviävät. Siitä huolimatta kyseessä on pitkään aikaan ylivoimaisesti paras Yöjuttu-tarina, jollaisia toivoisi jatkossa olevan enemmän.

Lainaus: Kraaterista ryöpsähteli vielä tonneittain rapaa, liejua ja kiviä, ennen kuin helvetinmato työnsi iljettävän liman peittämän päänsä esiin.
Helvetinmadon ihoa peitti suomukerros, joka oli samalla kuitenkin niin läpinäkyvä, että päästä hännännipukkaan asti ulottuvat verisuonet erottuivat selvästi punaisina paljaalla silmälläkin.
Izzi muistutti ylisuurta mustekalan lonkeroa ja kasvoi koko ajan suuremmaksi. Muinaishirviö oli valtava lima-, suomu- ja nahkamuodostuma, johon kätkeytyvää voimaa tuskin kukaan pystyi mittaamaan. Se olisi voinut tuhota yhdellä iskulla kaiken, mikä oli sen ulottuvilla.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Der Höllenwurm (GJS Nr. 239)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1987
Hinta: 10,50 mk