torstai 27. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 6/1982: Ruumislinnan kummitus

Takakansi: VERTA – SE OLI AITOA VERTA! SUORAAN SEINÄSTÄ. MIELIKUVITUKSELLISTA.

Cathy Barker ravisteli itseään. Vieläkään hän ei saanut ääntä kurkustaan, vaan tuijotti mykän kauhun vallassa vuoteen yläpuolista seinää, josta veri tihkui esiin. Se muodosti pieniä helmiä, jotka yhtyivät suuremmiksi pisaroiksi ja alkoivat valua noroina seinää pitkin. Ja yhä pahempaa oli tulossa…

Arvio: Ruumislinnan kummitus jatkuu suoraan siitä, mihin Kiven vanki päättyi. Vapaaksi päässyt Vihreä Tshin hyökkää Johnin ja Sukon kimppuun ja tappaa heidän mukanaan oikeuteen matkalla olevan Kemalin, jonka johtama ryhmä oli Tshinin henkiin herättämisen taustalla. Tshinin synnyttämän myrskyn jälkeen kaksikko päätyy kummituslinnaan, jonka asukit vaativat hyvitystä vuosisatoja vanhoille rikoksille. Vaaralliseksi tilanteen tekee se, että linnassa on vierailemassa joukko nuoria ohjaajineen, eikä heillä ole mitään aseita verenhimoisten aaveiden torjumiseksi.

Ruumislinnan kummitus on vauhdikkaasti etenevä kauhistelu, joka tarjoaa runsaasti toimintaa ja verenhimoisia hirviöitä, gangsteripomo Logan Costellon asianajajan rääväsuiset kaksospojat, menneisyytensä kanssa kamppailevan nuoriso-ohjaajan (hän on poltellut nuorena hasista ja on siksi joutunut johtavan opettajattaren silmätikuksi) ja paljon muuta. Paketti pysyy hyvin koossa, mutta pituus asettaa jälleen rajoituksia ja kokonaisuus jää harmillisen ontoksi – kummitukset ovat silti ensimmäiset merkittävät oliot tuonpuoleisesta sitten aaveratsastajien. Kansikuva on Yöjutuille ominaiseen tapaan vaatimaton ja kirjoitusvirheitäkin on turhan paljon. Ruumislinnan kummitus julkaistiin uudelleen numerona 5/1992.

Lainaus: Tämä linna oli kavaluuden tyyssija, kauhun paikka. Sen olin saanut kouriintuntuvasti todeta ja nähdä. Entä motiivi? Mistä minä sen löytäisin? Saatoin työntää vain kaiken Tshinin magian syyksi. Hän oli ottanut linnan valtaansa ja herättänyt sen muureihin muuratut hirveydet.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Spuk im Leichenschloss (GJS Nr. 179, suomalaisen lehden kannessa lukee virheellisesti Spuk im deichenschlass)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.8.1982
Hinta: 6,50 mk

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 5/1982: Kiven vanki

Takakansi: Korkeuksista kivet olivat näyttäneet huomattavasti pienemmiltä, mutta niiden vieressä seisoessaan John Sinclair tajusi niiden todellisen koon. Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt tällaisia kiviä… John Sinclairista tuntui kuin hän olisi seisonut kivettyneiden jättiläisten keskellä!

Arvio: John saa vihjeen, jonka mukaan vuosituhansia vangittuna ollut Vihreä Tshin on palaamassa maan päälle. Vihjeen seuraaminen johtaa aaveidenmetsästäjän tukalaan ansaan, josta hänen onnistuu paeta ihmeen kautta vain joutuakseen entistä pirullisemman paikan eteen.

Viides Suomessa julkaistu Yöjuttu yhdistelee onnistuneesti modernin Lontoon rikollista elämää ja yliluonnollisuutta, vaikka itse tarinaa ei voi kovin jännittävänä pitääkään. Tapahtumat keskittyvät Johnin ja Sukon ympärille ja ehtiipä herrojen esimieskin, Sir James Powell, joutua hengenvaaraan. Eri ulottuvuuksien välissä liikkuvan tarinan lopussa myös Myxin ja Kara tempautuvat mukaan tapahtumiin.

Kiven vanki on keskiverto ”Yökkäri”, jonka kansi lukeutuu Kauhujen yön ohella koko sarjan rumimpiin – voi vain ihmetellä, onko joku oikeasti kuvitellut herättävänsä tällä potentiaalisen lukijakunnan huomion. Kiven vanki julkaistiin uudelleen numerona 4/1992, mutta eipä tätäkään kansikuvaa voi pitää järin onnistuneena.

Lainaus: Tshin lähti kivisestä vankilastaan. Lähtö tapahtui valtavalla ulvonnalla ja huminalla, kuten hänen asemansa edellyttikin. Hiekka ja pöly lensivät korkealle, kun Tshin kohosi taivaalle, pimensi auringon, ja minusta näytti kuin hämärä olisi laskeutunut maan ylle.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Der grüne Dschinn (GJS Nr. 178)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1982
Hinta: 6,50 mk

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 4/1982: Melinan kosto

Takakansi: Ensimmäinen murha järkytti pikkukaupunkia, toinen sai sen asukkaat mielettömän pelon valtaan. Kuka oli murhaaja? Ja kuka olisi seuraava uhri? Vain murhatut tiesivät, että tuo kammottava kostaja lauloi lastenlaulua…

Arvio: Melinan kosto on ensimmäinen Suomessa julkaistuista Yöjutuista, jossa ei ole yliluonnollisia elementtejä. Tapahtumat sijoittuvat Johnin vanhempien kotikylään, Skotlannissa sijaitsevaa Lauderiin, jossa tapahtuu outoja murhia. Aaveidenmetsästäjäystävämme näkee murhaajan kasvoista kasvoihin heti tarinan alkumetreillä, mutta onnistuu yhyttämään tämän vasta huimien käänteiden jälkeen, jotka ovat viedä Johnin isän ennenaikaiseen hautaan.

Melinan kosto on aina ollut yksi Yöjuttu-suosikeistani. Se tempaisee mukaan heti ensimmäisestä, museossa tapahtuvasta kohtauksesta lähtien ja muutenkin tässä lastenlaulua hyräilevän murhaajan tarinassa on runsaasti toimintaa ja onnistuneesti kuvattua jännitystä. Lopun käänteissä on tosin turhankin paljon ennalta-arvattavuuksia, mitkä eivät kuitenkaan vaikuta latistavasti kokonaiskuvaan. Lopussa John joutuu hyvin vastenmieliseen ansaan, mutta pelastuu ulkopuolisen avun ansiosta. Melinan kosto julkaistiin uudelleen numerona 3/1992.

Lainaus: Samassa ukko tajusi, kuka hänen pyövelinsä oli. Huulet muodostivat nimen ja hän yritti huutaa sen julki, jotta kaikki sen kuulisivat, mutta kurkusta ei päässyt edes huohotusta kuuluville.
Terä lähti liikkeelle. Se putosi kiihtyvällä vauhdilla kitisten ja kolisten. Kumea mätkähdys ja pää putosi koriin.
- Ensimmäinen, ääni sanoi. – Se oli ensimmäinen, ja lisää tulee. Kaikkien on silloin pakko uskoa… kaikkien, jotka silloin…


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Melinas Mordgespenster (GJS Nr. 177, suomalaisen lehden kannessa lukee virheellisesti Melinas Mordges-Reinster)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kirjapaino Oy Kanta, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.6.1982
Hinta: 6,20 mk

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 3/1982: Kuoleman lintu

Takakansi: Lintu kyyhötti ikkunalaudalla ja tuijotti tyttöä herkeämättä, kuin tahtoen jotakin. Samassa lintu oli sisällä huoneessa, leijaili äänettömästi lähemmäksi ja istuutui tytön rinnan päälle.
- Älä, tyttö kuiskasi. Anna minun elää!
Kaamea lintu tuijotti häntä säälimättä. Seuraavassa hetkessä…

Arvio: Wieniä kiertelee iso musta lintu, joka aiheuttaa pelkoa kaikissa sen nähneissä. Roomassa työmatkalla oleva John hälytetään ystävänsä Tony Ballardin kautta apuun, eikä aikaakaan, kun hänellä on mysteeri selvitettävänään: mitä yhteistä linnulla ja Stephansdomin katakombeissa makaavien ruttoon kuolleiden henkiinheräämisellä oikein on?

Mielikuvituksellinen juoni sisältää aiempaa enemmän toimintaa ja nimeltä mainittuja sivuosahenkilöitä, joista useimmat tosin viihtyvät tarinassa vain parin sivun verran. Lopputuloksen kannalta on harmillista, että tapahtumien taustat jäävät mysteeriksi ja mustan magian harjoittajan motiivit arvoitukseksi – kyseessä on halu raivata aaveidenmetsästäjä pois kuvioista, mutta miksi? Lopullinen yhteydenotto on erittäin laimea verrattuna aiempiin linnun kanssa käytyihin taisteluihin. Heikki Haverin ensimmäinen käännöstyö, tekstaajalta on jäänyt lopulliseen versioon muutama kirjoitusvirhe liikaa. Kokonaisuutena Kuoleman lintu on vakaata keskitasoa.

Alkuperäinen kansi lukeutuu Aaveratsastajien ohella varhaisten Yöjuttujen hienoimpiin, myös nimi on jännitystarinalle onnistunut. Kuoleman lintu julkaistiin uudelleen numerona 2/1992, mutta vähemmän tyylikkäällä kannella.

Lainaus: Tämä paiseiden peittämä visvainen olento piteli erään järkyttyneen ravintolavieraan kättä kuin ruuvipihdeissä. Liukastuin ja olin vähällä menettää kokonaan tasapainoni. Ylösnoussut veti uhria lähemmäs itseään ja aavistin, etten ehtisi apuun. Käänsin tikarin ja linkosin sen kohti hyökkääjää. Välkkyvä ase heitti muutaman voltin ilmassa ja iskeytyi kovalla voimalla kalmon pöhöttyneeseen kaulaan. Ruttoliha repeytyi ja mustan magian vastavoimat heräsivät eloon hävittäen saastuneen ruumiin luiden ympäriltä.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Der Pestvogel (GJS Nr. 176)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kirjapaino Oy Kanta, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.5.1982
Hinta: 6,20 mk

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 2/1982: Aaveratsastajat


Takakansi: He ilmaantuivat näkyviin kuin tyhjästä. He olivat kammottavia hahmoja, jotka pystyivät muuttelemaan ruumiillistuneita muotojaan tahtonsa mukaan…

Arvio: Monte Terranon entisellä apotilla, Don Alvarezilla, on kalavelkoja maksettavana Johnille ja Sukolle, jotka ovat toimittaneet hänet kolme vuotta aikaisemmin mielisairaalaan. Hän saa apua vanhoilta liittolaisiltaan, mahtavilta arkkidemoneilta, joiden suojelemat aaveratsastajat palaavat maan päälle kylvämään kauhua. Ratkaiseva yhteydenotto käydään St. Patrickin luostarissa Skotlannissa ja myös Johnin hopealuodit valava isä Ignatius joutuu hengenvaaraan.

John joutuu ohimennen ottamaan yhteen myös pankkiirina menestyneen, entisen Atlantiksen demonin Saranan kanssa ja saa hengenvaarallisessa tilanteessa paljon kaipaamaansa apua Myxiniltä ja tämän seuralaiselta Karalta. Kuoleman valtakunnan kaunotar pelastaa Johnin tukalasta tilanteesta, vaikka onkin näennäisesti pelaamassa tilannetta Saranan pussiin.

Aaveratsastajien kieli on miellyttävämpää ja hiotumpaa, lauseet pidempiä ja paremmin jäsenneltyjä kuin Kauhujen yössä. Myös demoneja vastaan käydyt taistelut ovat intensiivisempiä, joten lopputulos on huomattavasti edellisosaa parempi. Plussaa tyylikkäästä ja jotenkin sopivan pahaenteisestä kannesta.

Lainaus: Osa seinästä romahti kasaan kuin pommin räjäyttämänä. AEBAa ei pystynyt pidättämään mikään. Oriit tunkeutuivat muurien läpi, valtavat, noenmustat ratsut. Niiden selässä istuivat ratsastajat, keihäin aseistautuneet, irvistävät luurangot, mustat kuin yö. Mustat viitat hulmusivat tuulessa. Ratsut loikkasivat raunioitten yli, liekkejä ja savua kohosi kivikasoista, todellinen helvetti oli puhjennut kauhusta laajentunein silmin tuijottavan Carloksen ympärille.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Rache der Horror-Reiter (GJS TB Nr. 6)
Suomentanut: Kari Nenonen
Kustantaja: Kirjapaino Oy Kanta, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.4.1982
Hinta: 6,20 mk

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Yöjuttu 1/1982: Kauhujen yö

Takakansi: Jotakin täysin käsittämätöntä oli täytynyt tapahtua. Työtoverit ja ystävät eivät tunteneet häntä. Kolkoilla kaduilla kaikui Song of Death – Kuoleman laulu. Varjoista liukui esiin olentoja – eläviä kuolleita! Mystistä jännitystä!

Arvio: Ensimmäinen Suomessa julkaistu Yöjuttu heittää John Sinclairin aikalukkoon, tuhoutuvan Lontoon raunioihin, jossa hän käy armotonta taistelua Asmodinan joukkoja vastaan. Maagikko Myxin pelastaa Johnin varmalta kuolemalta, mutta voimiaan keräävä entinen atlantislainen jää loppukamppailussa soittamaan toista viulua Johnin joutuessa ottamaan mittaa hyvästä ystävästään, vastapuolelle siirtyneestä Sukosta.

Loppuratkaisu on laimea ja tarina kaikkinensakin vaatimaton. En tiedä millaista teksti on alkuperäiskielellä, mutta suomennoksesta huolehtinut Nenonen olisi voinut muokata kokonaisuutta toimivammaksi kuin mitä se nyt on: töksähtelevä kerronta ja todella vaatimattomasti kuvatut toimintakohtaukset eivät anna aihetta ylistykseen. Asmodinan, demonipyöveli Desteron ja tuomari Maddoxin läsnäolosta plussaa, Myxinin osuus jää yhtä kohtausta lukuun ottamatta epäselväksi. Kansikuva on koko lehden historian huonoimpia.

Lainaus: Lontoo hajosi! Rakennukset murenivat, Big Ben sortui, rautatieasema vajosi kasaan, sillat sortuivat Thamesiin, Tower oli kuin raskaan pommituksen jäljiltä. Ja ihmiset! Heidän asemansa oli kaikkein pahin. Asuintalot olivat tuhoutuneet. Hengissä selvinneet ryntäsivät paniikin vallassa raunioista kaduille. Monet yrittivät paeta autoillaan. Katuvalot eivät toimineet enää, monet kadut olivat sortuneitten rakennusten tukkimat. Lontoon tuho!


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Angst über London ( GJS TB Nr. 1)
Suomentanut: Kari Nenonen
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Elina Kaarlela
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.3.1982
Tutustumishinta: 4,90 mk

Esittely

”Yöjuttu (saks. Geisterjäger John Sinclair) on saksalainen kauhulukemisto, jota on kirjoittanut Helmut Rellergerd salanimellä Jason Dark, paremmin Jerry Cottonin tekijänä tunnettu kirjoittaja. Lehteä ilmestyi Suomessa 1982-1993 ja yksi numero vuonna 2002.

Lehdessä seikkailee Scotland Yardin ylitarkastaja, "haamuetsivä" (saks. Geisterjäger) John Sinclair ystäviensä Sukon, Will Mallmannin ja Bill Conollyn kanssa. Lehden keskeisinä teemoina ovat oudot ja yliluonnolliset olennot ja mysteerit.” (Lähde: Wikipedia).

Yöjuttu-lehti tuntuu kohonneen vuosien mittaisesta unohduksesta ja viime vuosikymmenten naureskelusta takaisin jonkin kaltaiseen kulttisuosioon, kiitos pian keski-ikään yltävien ja lapsuutensa huolettomiin päiviin haikailevien kauhuharrastajien. Aaveidenmetsästäjä John Sinclairista kertovista tarinoista muisteleviin henkilöihin tuntuu tätä nykyä törmäävän yhä useammin ja nimenomaan hyvässä hengessä: vaikka Sinclairin ja hänen ystäviensä edesottamukset tuntuvatkin tänä päivänä varsin lapsellisilta, on niillä oma erityispaikkansa monen 1980-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen henkilön muistoissa – ja muistojahan tulee vaalia.

Yöjuttu-klubin nimi juontaa samannimiseen, lehden toimituskunnan vuonna 1986 perustamaan kerhoon, johon pääsivät ainoastaan lehden lukijakyselyihin oikein vastanneet henkilöt. Kymmenosaiseen kyselyyn vaadittiin vankkaa taustatietoa Yöjutun tapahtumista ja henkilöistä ja allekirjoittanutkin onnistui selvittämään vaadittavan sisäänpääsyrajan (kaikki hyväksytyt on lueteltu Stellan rottakellari -lehdessä 8/86). Valitettavasti muovinen klubikorttini on vuosien myllerryksissä päätynyt Murhaliigan johtajan Solo Morasson haltuun, mutta älkäämme antako sen häiritä.

Tähän klubiin ei ole pääsyvaatimuksia eikä muitakaan vaateita. Tulen arvostelemaan blogissa kaikki Suomessa julkaistut Yöjuttu-tarinat (mikäli vain saan puuttuvan numeron haltuuni) pokkareineen kaikkineen. Heittäydy mukaan lapsuuden muistoihin, anna mielikuvituksellesi tilaa ja koe vielä kerran Johnin, Sukon, Willin, Sheilan, Janen ja kumppaneiden huikeat yhteenotot tuonpuoleisen asukkien kanssa.