Yöjuttu 7B/1990: Sumatran velho

Takakansi: Pimeyden voimat olivat keksineet aivan erikoislaatuisen julman juonen, jota kukaan ei näyttänyt kykenevän vastustamaan.
Minua, demonin vihaaja Tony Ballardia odotti viimeinen ja samalla lopullinen tappio.
Jouduin monta kertaa katsomaan kuolemaa silmästä silmään, tein tilini selväksi elämän kanssa ja odotin karmeaa loppua.
Ja syyllinen näihin kaikkiin kauhuihin oli Barsok, Sumatran velho…

Arvio: Kauhuun kuin kauhuun saa lähes aina uudenlaista puhtia sijoittamalla se joko toiseen ulottuvuuteen tai toiseen, tuntemattomaan maailmaan, jossa eksoottiset hirviöt tai heidän omalaatuiset palvelijansa tekevät tihutöitään. Näin tapahtuu myös Tony Ballardin kolmannessa suomennetussa tarinassa, jossa ystävämme on suunnannut Sumatralle saatuaan vihiä siellä tapahtuvista kammottavista suunnitelmista. Niiden mukaan pimeyden voimat aikovat perustaa sinne uuden mustamaagisen tukikohdan.

Siinä missä ensimmäinen Tony Ballard -tarina Kun haudat aukeavat (Yöjuttu 2B/1990) tuntui pelkältä rutiinimaiselta kauhistelulta, ovat molemmat sen jälkeen ilmestyneet Ballardit olleet huomattavasti parempia Sumatran velhon parantaessa vielä jopa piirun verran Muumion yöstä (Yöjuttu 5B/1990). Yöjutussa perinteisesti esiintyvän John Sinclairin tarinoita vapaammin toteutetun Ballardin seikkailuissa on virtaviivaisempaa ja kekseliäämpää menoa, kunhan niihin vain oppii asennoitumaan juttujen vaatimalla tavalla.

Sumatran velho on yllättävän laaja seikkailu. Se alkaa miljonäärin yksityisjuhlista, pyörähtää elokuvatähden hulppealle huvijahdille ja sukeltaa lopuksi syvälle viidakkoon, jossa Ballardin ja hänen ystävänsä, demoneista hyvän puolelle vaihtaneen Mr. Silverin on kohdattava alueen hirvein mustaverinen, Pahan luolassa asusteleva Barsok-velho. Matkalla hoidellaan luurangoiksi kuihtuneiden kuolleiden arvoituksia, tuhotaan heidän uudelleensyntyneitä hahmojaan ja yritetään raivata tieltä kaikki mahdolliset ihmissyöjäimperiumin jäsenet. Valitettavasti vain tämänkin mielikuvituksellisen tarinan heikoin lenkki on loppu, jossa kaikki vastoinkäymiset hoituvat aivan liian vähällä vaivalla.

Lainaus: Vesi oli niin kirkasta, että näin kaiken, mitä pinnan alla tapahtui. Isabella Rabal yritti uida pakoon hirviöksi muuttunutta filmitähteä, joka yritti iskeä hampaansa hänen paljaaseen ihoonsa. Vilkaisin nopeasti mister Silveriä, joka oli jo aktivoinut yliluonnolliset kykynsä.
Entisen demonin koko ruumis oli jo muuttunut puhtaaksi hopeaksi, mutta kovuudestaan huolimatta metalli ei haitannut hänen liikkumistaan millään tavoin. Hän syöksähti matkaan kuin hopeinen torpedo ja puuttui tapahtumien kulkuun pyörremyrskyn hurjuudella.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Der Hexer von Sumatra (TB 3)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1990
Hinta: 19,50 mk

Yöjuttu 7A/1990: Demonin tikari

 

Takakansi: Tricia di Monti oli elämänsä ratkaisevassa käännekohdassa. Kohtalon kirjassa oli käännetty uusi sivu, johon hän halusi tutustua. Tyhjyydestä kuuluva ääni valmisti häntä uuteen elämään.
- Tricia, sinä tiedät, että voidaan tappaa monella tavalla. Olen kokeillut niitä kaikkia ja löytänyt myös yhden uuden.
- Minä olen itse valinnut sinut tähän tehtävään ja ojennan sitä varten sinulle tämän maljan ja tämän veitsen.
Tricia otti tarjotut esineet vastaan ja lakkasi samalla olemasta Tricia di Monti. Hänestä tuli nainen, jolla oli demonin tikari.

Arvio: Kuuluisa sirkus on saapunut Lontooseen vetovoimaisimpana tähtenään nuori afrikkalaisnainen, joka käsittelee viidakon pelottavia villipetoja kuin sylikoiria konsanaan. Nämä tappokoneet ovat täysin Tricia di Montin vallassa, eivätkä epäröi täyttää tämän hurjimpiakin toiveita. Trician epäonneksi hänen tielleen sattuu kuitenkin aaveidenmetsästäjä John Sinclair ystävineen ja niinpä verikekkereiksi tarkoitettu sirkusnäytös saa hänen kannaltaan epämieluisan käänteen.

Sirkus on lähtökohtaisesti hyvä tyyssija kauhulle, tarjoaahan se paitsi eksoottisia petoja, myös identiteettimuutoksia, silmänkääntötemppuja ja kuolemaa halveksuvia näytöksiä. Demonin tikarin alkuasetelmat eivät olisi siis voineet olla paremmat, mutta siitä huolimatta tarina jää täydellisesti lähtötelineisiin. Villipetonäytöksestä ei saada irti kuin muutama hurjistunut leijona, eikä Tricia di Montin salaperäisestä afrikkamagiasta senkään vertaa. Tälläkin kertaa John hoitaa hommat kotiin turhan helposti ja saa mustaveriset vastustajansa näyttämään täydellisiltä amatööreiltä.

Lukijaposti-palstalla alkanut pienimuotoinen elokuvakeskustelu jatkuu ja onpa mukaan saatu perinteisten myynti-ilmoitusten lisäksi taas muutama hassunhauska elokuva-arvostelukin. Kolmesta lukijain piirroksesta esiintyy edukseen vain nimimerkki JK:n piirtämä tapparaa kädessään pitävä kummajainen. Lukijoille suunnatussa kyselyssä pyydetään vertailemaan John Sinclairia ja Tony Ballardia sekä kertomaan, kumman seikkailuja fanit mieluummin lukisivat.

Lainaus: Pedot kyräilivät meitä pahaenteisen näköisinä. Ne halusivat meistä jotakin. Minä katselin jo pakomahdollisuutta, kun Tricia di Monti kohotti yhtäkkiä kätensä ja löi sen salamannopeasti alas kuin lähtömerkiksi.
Lähtömerkki se olikin, sillä ensimmäinen leijona loikkasi heti Marcelin tekemää aukkoa kohti.
Minun täytyi päättää silmänräpäyksessä, ottaisinko ensiksi leijonan vai Tricia di Montin.
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja käskin naisen viheltää petonsa takaisin. Ääneni hukkui leijonan karjahduksen, mutta toivoin Trician kuulleen sanani siitä huolimatta. – Vihellä se takaisin, tai saat hopealuodin nahkaasi!

Lukijan novelli: Pelko tulee kello kaulassa
Nimimerkki M. M. on ideoinut hieman yli sivun mittaisen tarinan yöllisestä hautausmaareissusta, jossa pöllö sekä kirvestä heiluttava kääpiö ahdistelevat päähenkilöä. Pelko tulee kello kaulassa on aivan liian lyhyt ja ideaköyhä kynäily jäädäkseen millään tapaa mieleen.

Lainaus: Tukkani nousi pystyyn, silmissäni kieppui ja säkenöi. Huuto jähmettyi jonnekin matkalle ja ulos pääsi vain surkeaa pihinää. Kääpiö kohotti kirvestään iskuun. Silmissäni sumeni. Jostain utuisten matkojen päästä näin kuinka kääpiö jännittyi lopulliseen iskuun. Pyörryin.

Lukijan novelli: Paholaiskutsut
Tiinan käsialaa oleva Paholaiskutsut kertoo puolestaan ujosta ja koulukiusatusta Ristosta, joka päättää manata paholaisen maan päälle kostamaan häntä terrorisoiville luokkakavereilleen. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja pian Riston hammasrivistöä koristavat vampyyrin torahampaat. Kiukkuinen Risto lähtee uusien ystäviensä kanssa luokkabileisiin, jotka muuttuvat juomingeista verikekkereiksi alta aikayksikön. Lopputulos on kaikkea muuta kuin kauhistuttava.

Lainaus: Make tempaisi veitsen käteensä ja upotti sen häntä ahdistelevan vampyyrin rintaan. Maken silmät levisivät kun vampyyri irrotti veitsen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei voi olla totta! Make ajatteli. Se jäikin sitten hänen viimeiseksi ajatuksekseen, sillä vampyyri sinkosi veitsen Makeen. Make korahti kerran ja lysähti kuolleena maahan. Kuokkavieraat tekivät tuhoisaa jälkeä osa tapettiin verisesti ja osa muuttui vampyyriksi.


Copyright © Bastei-Verlag, Gustav H. Lübbe, Bergisch Gladbach, Germany
Saksankielinen teos: Die Frau mit dem Dämonendolch (GJS Nr. 275)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.7.1990
Hinta: 19,50 mk