Takakansi: Kara tunsi mustan magian voimien riepottelevan häntä rajun tuulenpuuskan tavoin. Hento, mutta voimakas käsi tarttui määrätietoisesti kultaisen miekan kahvaan. Ajatuksen nopeudella hän tempasi aseen esiin ja heilautti sitä kaaressa, kärjen osoittaessa keskelle magian ydintä, joka ei kuitenkaan kuulunut tänne, liekehtivien kivien keskelle.Ase tähtäsi tulipunaisten hiusten kehystämiin kasvoihin joiden iho oli kuin kylmää marmoria ja otsaan, josta kasvoi kaksi pirunsarvea. Se oli Asmodina, paholaisen tytär. – Aiotko sinä tappaa minut? Asmodina ivasi.
Kara, Atlantiksen tytär tuijotti Asmodinaa silmät salamoiden. – Toivoisinpa voivani tehdä sen…
Arvio: Kara ja Myxin saavat tietää, että ensin mainitun kauan kaipaama maaginen heiluri on Los Angelesissa majaa pitävien Kuoleman sanansaattajien hallussa. Karan ja Myxinin epäonneksi sanansaattajat ovat ryhtyneet etsiviksi ja nauttivat vaarallisten roistojen listijöinä kaupunkilaisten suurta suosiota. Etsiväsankareiden kimppuun ei siis noin vain käydäkään, joten ystävämme pyytävät Johnin ja Sukon mukaan ratkaisemaan tilanteen.
Murhamiesten lisäksi ryhmällä on toinenkin ongelma. Helvetinmato ja epäjumala Izzi on tekemässä paluuta maan päälle ja Kuoleman sanansaattajat ovat onnistuneet värväämään joukkoonsa kymmeniä suurkaupungin asukkaita, jotka ovat Izzin puolesta valmiit vaikka veritekoihin. Toiminnantäyteinen loppuhuipentuma käydään kaupungin suurimmalla baseballstadionilla.
Tässä tarinassa ei turhia jaaritella, vaan tilanteet vyöryvät lukijan eteen hyökyaallon lailla. Demoniosasto maahisineen ja helvetinmatoineen on runsas ja sopivan monipuolinen, etenkin kun myös Asmodina valjastetaan leikkiin mukaan. Maaginen heiluri ja Desteron miekka ovat muutakin kuin rekvisiittaa, eivätkä pääpahikset kuole pelkkään ristin vilauttamiseen. Viihdyttävä ja napakka lukupaketti on täyskäännös mielikuvituksettomaan edellisnumeroon. Alkuperäinen suomalaiskansi on koko sarjan hienoimpia. Tarina julkaistiin uudelleen numerona 9/1992.
Lainaus: Hän saapui. Reiästä tuli esiin valtavan suuren madon pää, jossa kaksi silmää kiilui tulipunaisena kuin kekäleet. Hetkessä se oli kohonnut muutaman metrin korkeuteen ja alkoi huojua edestakaisin kuin jättiläismäinen heiluri.
Sumusta huolimatta kykenin näkemään Izzin ihon, koska makasin aivan lähellä. Se näytti hilseilevältä, mutta kuitenkin samanaikaisesti läpinäkyvältä. Ohuet punaiset juonteet kulkivat sen pinnan alla kuin verisuonet ylhäältä alas saakka. Izzi kasvoi yhä.
Copyright © Bastei-Verlag, Gustav Lübbe, Bergisch Gladbach, GermanySaksankielinen teos: Die Totenpriester (GJS Nr. 185)
Suomentanut: Heikki Haveri
Kustantaja: Kolmiokirja Oy, Oulu
Vastaava toimittaja: Kirsi Hintsanen
Ulkoasu: Jouko Similä
Ilmestymispvm: 15.2.1983
Hinta: 6,70 mk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti